15.7. perjantaina lähdimme työpäiväni jälkeen Hämeenlinnaan, vanhempieni siirtolapuutarhamökille saunomaan. Vuorotellen toinen hoiti lapsia mökillä, toinen kävi rauhassa saunassa ja uimassa. Oli huippua. Tällaisesta voisi tulla rutiini, ajattelimme kotimatkalla.

22.7. perjantaina sama juttu. Puutarhalle saunomaan. Meillä on kotona ihan hyvä sauna, mutta koti on aina koti ja mökki on mökki. Ajatus omasta saunamökistä tupsahti mieleen. Ja kun sellainen ajatus tupsahtaa mieleen, on siitä hankala päästä eroon.

23.7. lauantaina kävimme omin päin katsomassa yhtä Rengossa myytävää järvenrantamökkiä. Naapuri tuli esittelemään. Me ei periaatteessa tarvittaisi järvenrantamökkiä eikä varsinkaan useamman kymmenen tuhannen euron arvoista sellaista. Me tarvitsisimme saunamajan pyöräretken päästä kotoa.

24.7. sunnuntaina kiersimme lisää mökkejä Rengossa. 15 kilometrin päässä, 10 kilometrin päässä. Metsän varjossa, pellon keskellä, joen uomassa. Mikään ei oikein tehnyt vaikutusta.

Kotimatkalla mietittiin, että käydäänkö katsomassa ihan meidän kotitien päässä olevaa vanhaa saunahökkeliä. Se ei ollut myynnissä, mutta on näyttänyt jokseenkin hylätyltä aina kun olen siitä lenkkeillyt ohi.

Alkoi sataa, joten emme käyneet.

25.7. maanantaina sitten kävimme. Pyörimme pihalla ylipitkän heinän seassa ja astuimme varovasti notkahtaneille rappusille. Kurkimme sisään likaisista ikkunoista.

Mökissä oli periaatteessa kaikki mitä tarvitsisimme. Se oli lähellä, vain 2,5 kilometriä päässä kotoa. Siinä ei ollut hienouksia ja se oli välttävässä kunnossa, joten hinta ei voinut olla kovin korkea.

Ilona soitti tienhoitokunnan puheenjohtajalle, Sepolle, ja kysyi tietääkö hän kenen mökki on kyseessä.

Seppo tiesi kertoa, että mökin omistaa muuan vanhaherra Taavi. Taavi on yrittänyt myydä mökkiä 5 vuotta sitten, mutta kovan pyyntihinnan vuoksi mökki ei ollut mennyt kaupaksi.

Hinta oli ollut 45 000€ ja siinä oli 5 vuotta sitten ainakin puolet ilmaa. Taavi oli vetänyt silloin mökille sähköt ja porauttanut kaivon. Kauppoja ei silti ollut syntynyt.

Ilona sai Sepolta Taavin puhelinnumeron ja soitti vielä samana iltana. ”Siinä on teille hyvä mökki”, sanoi Taavi puhelimessa. Hintaa hän ei suostunut vielä kertomaan. Puolet elämäntarinastaan kylläkin.

26.7. tiistaina Taavi soitti ja sanoi, että mökin hinta on 50 000€. Kerroimme, että olemme kovin kaukana toisistamme, eikä neuvotteluja kannattaisi jatkaa mikäli emme pääsisi vähän lähemmäs toisiamme.

Hän kehotti menemään katsomaan mökkiä mökkitalkkarin, Arvon, kanssa. Arvo on vanha tuttu, myynyt klapeja vuosien varrella moneen otteeseen.

27.7. keskiviikkoiltana mentiin Arvon kanssa katsomaan Taavin mökkiä. ”Olen 91-vuotias ja kulkeminen on vähän hankalaa, en minä sinne lähde”, oli Taavi sanonut.

Mökin kaikilla pinnoilla lojui kuolleita kärpäsiä. Satoja, jos ei tuhat. Arvo kertoi Taavin todenneen, ettei enää tänä kesänä tarvitse käydä leikkaamassa nurmikkoa. Viime kesänä Arvo uusi vielä terassin huonoimman osan. Pari kesää sitten hän uusi vajan laudoituksen.

Nyt mökki oli auttamatta heitteillä ja Taavi ainakin osin luovuttanut.

Illalla Taavi soitti ja Ilona kävi hänelle läpi listan mökin kuntoon liittyviä asioita. Taavin muistot mökin kunnosta olivat erilaisia, ehkä kymmenen vuoden takaa. ”Kyllä me siitä hinnasta päästään sopuun”, hän totesi, mutta ei vielä kertonut kuinka paljon on valmis tinkimään.

28.7. keskiviikkona Seppo kävi niittämässä mökkitonttiin kuuluvan pellon. Oli soitellut Taavin kanssa. Minä kävin kuvaamassa mökkiä, jotta voisimme käydä Taavin luona näyttämässä, että miltä Rengossa nykyään näyttää.

Naapurusto tiesi kertoa, että Taavi on mukava mies, mutta enemmän tai vähemmän jäärä. ”Isolla J:llä”. Kaupankäynnistä voisi tulla hankalaa.

Taavin vaimo oli kuollut vuosi sitten eikä hän oikein ollut väleissä tyttärensä kanssa.

Yksinäinen mies Martinlaaksosta.

Illalla soiteltiin Taavin kanssa ja sovittiin, että tullaan käymään hänen luonaan Vantaalla. ”Pitää siivota ensin”, totesi Taavi. ”Pitää varata ainakin viikko, kun kulkeminen on hieman huonoa. Olen kuitenkin 91-vuotias”. Sovittiin, että tullaan ensi viikon perjantaina.

2.8. tiistaina kävin tarkastamassa, että miltä auringon nousu näyttää mökillä. Se näytti hyvältä. Aurinko nousee pellon toiselta puolelta, kiertää päivän mittaan pellon ympäri ja laskee metsän taakse.

3.8. keskiviikkona kävin tarkastamassa, että miltä auringon lasku näyttää mökillä. Se ei ole kummoinen ainakaan kesällä koska se tosiaan laskee metsän taakse. Jotkut säteet kuitenkin ehtivät vielä osua saunan kuistille ja terassille ennen kuin aurinko häviää kokonaan näkyvistä.

Iltakuudelta on paras aika käydä saunassa, silloin aurinko on hyvässä kulmassa saunaan nähden.

Aloin tehdä puhelimen muistioon näitä muistiinpanoja. Arvasin, että tässä prosessissa tulee vielä kaikenlaisia vaiheita, jotka haluan myöhemmin muistaa.

5.8. perjantaina käytiin Martinlaaksossa Taavin luona. Veimme pullaa ja mehua. Mies oli lyhyempi ja kapeampi kuin olin mielikuvitellut. Kulki pienillä askeleilla eteenpäin eikä viihtynyt jalkeilla.

Istuimme olohuoneeseen ja kävimme läpi tuoreet kuvat ja kerroin erilaisista ongelmista, joita mökillä on. Yritin välillä muistaa sanoa jotain positiivistakin mökin kunnosta, mutta vaikeaa se oli.

”Mökkiä ostaessa pitää sitä kehua eikä moittia”, ojensi Taavi. ”Ja kyllä mökki pitää myydä hyvässä kunnossa!”

Kerroin, että haluamme ostaa sen siinä kunnossa kun se nyt on ja remontoida sitä ajan kanssa hyvään kuntoon. ”Niinhän se on. Kyllä pitää sellaiseksi tehdä, että itse tykkää”, sanoi Taavi.

Olin tyytyväinen, että löysimme saman aaltopituuden – me remontoisimme mökin, ei hän, eikä me, ei Arvo. Kunnes: ”Mutta kyllä me se kuntoon saadaan”, hän sanoi. ”Arvo on remontoinut sitä ja saa mennä sinne laittamaan paikat kuntoon. Kyllä mökki pitää myydä hyvässä kunnossa”.

Aloin epäillä päästäänkö me ikinä yhteisymmärrykseen siitä kuka mökin tulisi remontoimaan – saati siitä, paljonko mökki maksaisi.

Ennen lähtöä tein ruutupaperille tarjouksen: 15 000€, mökki siinä kunnossa kun nyt on. Taavi sanoi, että tarvitsee aikaa asian pohtimiseen. Todettiin, että kaikessa rauhassa mennään. Muistan epäilleeni, että kauppoja ei tule syntymään.

6.8. lauantaina Taavi soitti ja kertoi, että haluaa tulla Renkoon itse katsomaan mökin kunnon. ”Ja kyllä mökki pitää ensin kuntoon saada”.

7.8. sunnuntaina Taavi soitti ja totesi, ettei hän nyt ehdi Renkoon tulla. ”Tarjous on hyvä ja tehdään kaupat. Soittakaa Arvolle, että antaa teille avaimet. Kyllä me siitä hyvä mökki teille saadaan.”

Emme uskaltaneet vielä täysillä iloita.

8.8. maanantaina Taavi soitti ja ilmoitti, että hänellä on mappi, jossa on kaikki mökkiin liittyvät asiakirjat, piirrustukset ja lupahakemukset. ”Haet nyt ensin tämän mapin, tutustut kohteeseen ja tehdään sitten kaupat joskus jos tehdään. Aloitatte remontoimaan niin pääsette vielä tänä kesänä saunomaan”, hän totesi.

Sovittiin, että menemme käymään lauantaina hänen luonaan.

10.8. keskiviikkona tulimme kipeiksi Ellenin kanssa. Soitin Taaville, että lauantain vierailu pitää siirtää. ”Kyllä tyttö pitää saada kuntoon. Sitten jatketaan joskus tätä kaupantekoa.”

11.8. torstaina aloin valmistella kaupantekoa. Sovin kaupanvahvistajan, Teemun, kanssa, että 21.8. olisi hyvä päivä jos se vaan sopii Taaville. Soitin Taaville ja ehdotin kaupantekopäivää.

”Ei me voida kauppoja tehdä jos lapset eivät ole kunnossa”, hän totesi. Kerroin, että tässä varmaan tervehdytään ihan parissa päivässä ja meidän puolesta ei ole mitään estettä edetä reilun viikon päästä jos se vain hänelle sopii. Se sopi hyvin.

”Mutta jaa, pitää kyllä siivota. Riittäköhän aika?”

Lupasimme, että tuomme pullaa ja mehua.

12.8. perjantaina aloitin remontin mökillä. Uskoin, että kaupat voivat syntyä, vaikka tässä on vielä kaikenlaista. Aloitin sellaisista asioista, jotka nostavat mökin arvoa ja varoin purkamasta mitään minkä korjaaminen olisi vaikeaa jos kaupat menisivätkin mönkään jostain syystä.

13.8. lauantaina remontti jatkui. Mökki on tehty vanhan traktorin peräkärryn päälle ja vedetty paikoilleen. ”Se on metsätyönjohtajan mökki”, kertoi Taavi.

Peräkärryn renkaat tulevat ikävästi lattian läpi ja niiden kohdalle on tehty lattiaan kotelointi. Tavoitteenani oli purkaa kotelointi, rikkoa renkaat, eristää aukkoa, tehdä koolaus ja askarrella koloon ponttilaudasta paikkaus. Siihen meni lopulta useampi ilta.

Nyt siinä on hyvä ja tasainen lattia kauttaaltaan.

14.8. sunnuntaina kaupanvahvistaja kysyi, onko Taavi edunvalvonnan piirissä. Olimme aiemmin kysyneet Taavilta, että saako ja voiko hän tehdä kaupat itse vai onko paikalla syytä olla jonkun muun.

”Ei. Tämä on meidän välinen asia ja se on minun mökki” hän totesi lempeän jämäkästi.

16.8. tiistaina soitin Taaville ja kysyin tietoja kauppakirjaa varten. Juteltiin pidempään. Taavin kanssa keskustelut usein venyivät, sillä hänellä riitti tarinoita.

”Kyllähän minäkin voin tulla sinne sitten saunomaan, vaikka kerran vuodessa”, hän totesi. ”Tottakai, kunhan ensin saadaan mökki siihen kuntoon, että sinne voi tulla”, vastasin.

17.8. keskiviikkona lähetin kauppakirjan Taaville postitse etukäteen tutustuttavaksi. Soitin ja kysyin, että miten hän voi. Kertoi, että hyvin, mutta ”kun on 91-vuotias niin kaikenlaista pientä kremppaa tulee”.

20.8. lauantai oli kaupantekopäivä. Vietiin pullaa ja mehua.

Odoteltiin kaupanvahvistajaa saapuvaksi ja juteltiin Sanna Marinin bilekohusta Taavin keittiössä. ”Nuori ihminen ei ole pahimpia tuhmuuksiaan edes vielä tehnyt, jättäisivät hänet rauhaan”, totesi Taavi.

Ellen piirsi keittiön pöydän ääressä. Juteltiin urheilusta. Taavi tykkää yleisurheilusta.

Kaupanvahvistaja saapui, asettui pöydän ääreen istumaan, selaili kauppakirjaa ja muita dokumentteja. Sitten hän kysyi Taavilta, että onko hänellä edunvalvojaa.

”Kyllähän sellainen on, oikein mukava ihminen, mutta ei liity tähän mitenkään”, hän totesi napakasti.

Olisi pitänyt vielä kerran varmistaa asia etukäteen, mutta nyt oltiin siinä tilanteessa, että kaupat eivät tänään etenisi. Ilman edunvalvojaa kauppoja ei voi tehdä.

”Kyllä me tästä selvitään. Kaksi kertaa olen Karjalastakin lähtenyt”, totesi Taavi. Niin me selvittäisiin, mutta kyllä on ollut monivaiheinen mökkikauppa, mietittiin kotimatkalla. Tässä vaiheessa oltiin soiteltu jo pitkälle toistakymmentä puhelua ja käyty kaksi kertaa kylässä.

22.8. maanantaina Ilona soitti edunvalvojalle. Taavilla on edunvalvoja mutta hän on täysivaltainen. Edunvalvoja kuitenkin haluaa, että kiinteistön arvo arvioidaan jonkun ulkopuolisen toimesta. Kiinteistövälittäjä lienee paras vaihtoehto, tuumattiin.

”Kyllä sinne saa joku mennä, mutta se pitää mikä on sovittu”, puuskahti Taavi. Hän oli pahoillaan, että kaupanteko venyy. ”Menkää sinne saunomaan ja olkaa kuin kotonanne. Jos tästä ei tule mitään niin vuokratkaa se vaikka”, hän sanoi.

”Jos te ette sitä osta niin sitten se saa jäädä kokonaan myymättä.”

26.8. perjantaina kiinteistövälittäjä Joni ajoi Hämeenlinnasta Renkoon ja tuli arvioimaan mökin. ”Arvokkaintahan tässä on porakaivo ja sähköliittymä”, hän totesi.

”Näitä on myyty kymppitonnilla ja seitsemällätoista tällaisia. Sanoisin, että tämä on 13-15 tonnia”. Olin tyytyväinen, arvio olisi meidän tarjouksen mukainen ja nyt pääsisimme eteenpäin.

Illalla soitettiin Taaville. Hän luuli, että edunvalvoja epäilee hänen yrittävän huijata meitä. Totesimme, että kysymys on päinvastaisesta: edunvalvoja haluaa varmistaa, että me maksamme mökistä hyvän hinnan.

Taavi oli suorittanut kotona prosenttilaskuja vanhojen kauppakirjojen ja kuittien perusteella ja tullut siihen lopputulokseen, että hinta on edelleen hänen mielestään oikea.

29.8. maanantaina Taavi soitti, että kauppakirjaan pitää lisätä tieto yhteiskäyttöpaikoista, soramontusta jne. Sovittiin, että näin toimitaan.

Edunvalvoja soitti, että kauppa on hänen puolestaan ok ja voimme edetä Taavin kanssa. Hän ilmoitti tilinumeron mihin kauppasumma maksetaan.

2.9. perjantaina Ellen oli mummulassa ja soitteli leikkipuhelimella Taaville. Mummun kertoman mukaan mökkiasia lähti edistymään hienosti. Ellen oli mennyt parveekkelle rauhassa juttelemaan ihan niin kuin mekin menimme ulos puhumaan aina kun Taavi soitti.

3.9. lauantaina järjestelin uutta kaupantekopäivää. Sovittiin, että tehdään kaupat ensi viikon torstaina. Soitin Taaville, että sopiiko päivä. Sopi. Menisin tällä kertaa yksin, mutta toisin pullaa ja mehua kuitenkin.

Kysyin Taavilta, että miten hän voi. Kertoi, että oli kaatunut ja huulesta tuli verta. ”Kun on 91-vuotias niin kaikenlaista kompurointia sattuu”.

7.9. keskiviikkona Taavi soitti, että ”huomenna sitten nähdään”. ”Kyllä me tämä osataan, hyvinhän meillä menee”, hän vakuutteli.

8.9. torstaina menin hyvissä ajoin Taavin luokse. Käytiin vielä kerran kauppakirja läpi suurennuslasin kanssa. Juteltiin Karjalasta ja sieltä lähtemisestä. ”Kaksi kertaa olen lähtenyt. Kerran jäi lampaat”.

Taavi kertoi vaimoistaan ja kiinteistöistään. Hän on asunut monessa paikassa. Lopella, Martinlaaksossa, Karjalassa, Porvoon Hinthaarassa ja missä lie. Tehnyt uran valtiolla, mm. Maaseutuvirastossa. ”Asiakirjat on tuttuja”, hän sanoi kun selasi kauppakirjaa.

Kaupanvahvistaja-varatuomari-Teemu tuli. Käytiin läpi kauppakirja ja Taavin sotilaspassi. Allekirjoitettiin. Teemu laittoi leimat kirjoihin ja lähti.

Me avasimme Taavin kanssa Pullava-pussin ja mansikkamehun. Tein tilisiirron. Katseltiin ikkunalaudalla olevaa kuvaa Rengon mökistä.

Taavi oli aiemmin kertonut soittaneensa haitaribändissä. Nyt vasta hän kuitenkin kertoi soittaneensa siinä bändissä kitaraa. Kaikki muut soittivat haitaria, Taavi kitaraa. Hän kaivoi vaatekaapista akustisen kitaran. Viritin sen ja soitin muutamat sävelet.

”Tässähän ollaan melkein kun sukulaisia kun koko ajan tavataan”, Taavi sanoi. ”Vähän niin kuin”, totesin.

9.9. perjantaista alkaen alkoi mökkiremontti toden teolla. Seinien maalausta, lattian viimeistelyä, siivousta, kaatopaikkakuormia ja niin edelleen.

Ensimmäiseen saunaretkeen olisi vielä matkaa, mutta syksyllä on vielä päästävä löylyihin.

10.9. lauantaina juteltiin nimipäivistä Ellenin kanssa. Hän kysyi, että milloin on Taavin nimipäivä. Katsottiin kalenterista, että se on 30. joulukuuta. Se on itse asiassa Taavin syntymäpäiväkin, muistin.

14.9. keskiviikkona Taavi soitti ja kysyi, että ollaanko me kaikin puolin sujut nyt. Halusi varmistaa, että hän on maksanut oman osuutensa kiinteistövälittäjän ja kaupanvahvistajan palkkioista. Sujut oltiin. Kerroin, että remontti on alkanut ja sujuu hyvin.

Ellen kysyi yllättäen, että milloin Taavi kuolee. Se oli 3,5 -vuotiaan ensimmäinen varsinainen kuolema-ajatus. Kerrottiin, että Taavi on kyllä vanha, mutta tuskin hän vielä vähään aikaan kuolee.

23.9. perjantaina olin ensimmäistä kertaa mökillä saunomassa. Pyöräilin sinne, laitoin radion päälle, avasin sihahtavan saunajuoman ja ryhdyin lämmittämään kiuasta.

Vesipata savutti sisään, mutta hälveni kun tuli löylyjen aika. Saunan ikkunasta näkyi pelto ja pellolla jostain mökin takaa paistava ilta-aurinko.

Seesteinen maalaismaisema, sellainen kun toivottiin.

Istuin vilvoittelemassa mökin terassilla kun puhelin soi. En ehtinyt vastaamaan, mutta soitin heti takaisin.

Taavi kysyi kuulumiset ja halusi vielä kerran varmistaa, että olemme sujut. Kerroin, että sujut ollaan ja olen itse asiassa ensimmäistä kertaa saunomassa hänen mökillään ja että hyvät on löylyt ja upeat on näkymät.

”Enpä sitten pidättele pidempään, niin pääset takaisin löylyihin. Terveisiä perheelle”, hän totesi.

Poljin illan hämärässä kotiin.

Saimme myöhemmin tietää, että seuraavana päivänä Taavi oli kuollut.

17.10. maanantaina sain maanmittauslaitokselta ilmoituksen, että lainhuutomme on laitettu vireille. Ilmoituksessa näkyi kaupan osapuolet ja Taavin kohdalla tieto hänen kuolinpäivästään.

Se oli tietysti surullinen tieto, mutta onnellista oli se, että hän pääsi puhelimen välityksellä vielä kertaalleen Rengon löylyihin.

Onnellista oli myös se, että hän sai viimeisille elinviikoilleen juttuseuraa ja vielä yhden pienen seikkailun.