Siitä on viisi vuotta kun minusta tuli juoksija. Eikä mikä tahansa juoksija, vaan intohimojuoksija. Se oli muutoksena hurja, sillä en ollut oikeastaan aiemmin juossut. Tai olin tietenkin, mutta se mitä aloin viisi vuotta sitten tehdä, erosi systemaattisuudessa, kurinalaisuudessa, tavoitteellisuudessa ja omistautumisessa kaikesta siitä mitä olin aiemmin juoksurintamalla tehnyt. Päätin yhden yön yli syntyä uudelleen intohimoisena juoksijana.

Jos huomenna kurkistaa pienestä tonttuovesta tähän vuoteen ja yrittää pikavilkaisulla selvittää, että mistä siinä oikein oli kyse, jää paljon havaitsematta. Jos puolestaan avaa puhelimen kuvagallerian, kelaa taakse päin tammikuun ensimmäiseen ja pyöräyttelee siitä peukaloloikilla eteenpäin, voi havaita, että vuosi on näidenkin vuosien jälkeen vielä suhteellisen pitkä aika.

Helsingin Sanomissa oli (27.12.) listaus 2000-luvun parhaista suomalaisista kirjoista. En pidä itseäni kovin vahvana kotimaisen kirjallisuuden asiantuntijana, enkä ole lukunopeudessani kovin tehokas, mutta luulin silti löytäväni listalta useita itselleni tuttuja kirjoja. Toisin kuitenkin kävi. Valtaosasta en ollut ennen kuullutkaan. Olin jo vuosia sitten alkanut pitää omaa listaa parhaista lukemistani kirjoista, ja nyt tämän HS:n listauksen innoittamana olen valmis julkaisemaan sen.