Sote. Akronyymi joka laukaisee pieninä annoksina kakomisrefleksin ja suurina annoksina itsetuhoisia ideoita. Pääkirjoitusten, podcastien ja professorien – sekä hammaslääkärin tuolissa kuultujen huhujen – perusteella näyttäisi siltä, että nurin se menee.
Epäilin vesiputken hajoamista tai ällöttävää kuoriaista kun hän sanoi outo ilme kasvoillaan, että tule katsomaan ja johdatti kädestä vessaan. Ikkunalaudalla oli kaksi liuskaa, joissa molemmissa oli haalean punainen viiva.
Tiesin, että lapsen syntymän myötä elämä tulee muuttumaan. Ystävät ja työkaverit olivat kertoneet muutoksesta useaan otteeseen. Usein elämänmuutoksen kuvaaminen kiinnittyy kuitenkin arkisiin haasteisiin: kuinka yöunet vähenevät, päivät kuluvat vaippoja vaihtaessa ja omaa aikaa on vähemmän.
Koska kaikkia ihmisiä kiinnostaa minkälaisille tipattomille ja tolkuttomille kuureille kohtalotoverit ovat vuodenvaihteessa lupautuneet lähtemään, ajattelin jakaa omat filosofiani, strategiani, oikeuteni ja ensikokemukseni tämän kokeilun suhteen.
Siirsin tänä vuonna kamerasta tietokoneelle 8327 kuvaa. Niistä 1862 jäi koneen kuva-arkistoon ja niistä 141 päätyi Instagramiin. Loput 6465 kuvaa siirtyi ulkoiselle kovalevylle pölyttymään. Selasin kaikki 1862 kuvaa ja valitsin mielestäni 12 parasta.
Yllättävän paljon asioita tapahtuu vuoden aikana. Yllättävän suuri osa niistä tapahtumista on tallautunut muistikerrostumien alle ja uhkaa maatua mullaksi, unohtua. Kaikkea ei voi millään muistaa.
Siivoatko, saunotko, teetkö pipareita? Milloin paistat kinkun? Käytkö kirkossa, konsertissa tai haudoilla? Löytyykö himmeli? Entä piparkakkutalo? Onko kuusi ostettu vai pöllitty?
