Elävä tuli on koukuttava elementti. Tietysti jos oma talo on tulessa niin sitä ei samalla tavalla jää ihastelemaan liekin leikkiä. Harvoin mikään liikkuu niin paljon, pysyessään kuitenkin paikoillaan, kuin tuli. Sen koko ajan muuttuvaa liikerataa ei voi ennustaa. Kun ennustamattomuudesta rajaa pois vaarallisuustekijät niin jäljelle jää hypnotisoiva valoilmiö jota on pakko tarkkailla. Monesti sitä huomaa tuijottavansa kynttilää tai nuotion tulta miettien jotain tai miettimättä mitään. ”Tuleen miettiminen” on terapeuttista, se jäsentää ajatuksia. Ajattelu on jollain tavalla helpompaa samalla kun tuijottaa jotain, joka pitää katseen lukittuna mutta ei varsinaisesti syötä aivoille mitään uutta tietoa.

Tähän rauhalliseen ilmiöön ei tarvitse sitten lisätä kuin se, että tulen liikerata muuttuu juuri niin merkittävästi, että se polttaa jotain mitä se ei saisi polttaa. Tulesta tulee välittömästi huono asia. Siis tulen kohdalla sen sijainti määrittää sen hyvyyden tai huonouden, ihmisen mielestä. Eihän tuli absoluuttisesti ole jompaa kumpaa, vai onko. Tulta pelätään, sitä varotaan. Kun rengistä tulee isäntä, kyseen ollessa tulesta, asiat yleensä menevät huonosti. Metsäpalo, palovamma.

Tuli on ilmeisen voimakas käsite sillä sitä käytetään myös kuvaamaan tunteita. Tunteiden palo, ”olen ihan liekeissä”, tulisesti rakastunut. Tuleen liittyy myös asioita kuten kuumuus ja hiki, mutta myös rauhallisuus ja sen takia se on oiva termi kuvaamaan montaa eri tunnetta ja myös vastakkaisia tunteita. Kun on kiire, sanotaan että on ”tuli perseen alla” ja jollain on ”palava tarve” jollekkin.

Tuli ja liekit luo tunnelmaa. Tulen väri on miellyttävän lämmin. Osa tästä värin lämmöstä tottakai tulee siitä että tuli on lämmintä, siis kuumaa. Ja voihan se olla että koko värin lämpöisyys käsitteenä on peräisin siitä, että on ensimmäistä kertaa saatu se nuotio syttymään. Sitä myöten liekin värinen valo on mielletty lämpimäksi, koska se assosioi lämpimään tunteeseen iholla. Ihan sama, mutta lämmin se valo kuitenkin on. Kynttilän valoa ja takan liekkien räiskymistä pidetään romanttisina asioina. Tuikun romanttisuus tuntuu vain katoavan kun valot laittaa päälle, eli voidaanko sanoa että tulen romanttisuus riippuu siitä kuinka paljon on muuta valoa. Tulen palaminen nuotiossa tai takassa on myös ääneltään rauhallista. Palamisen äänen rauhallisuus vaan katoaa jos ei tiedä mistä se tulee. Silloin pitää soittaa hätänumeroon. 11.2 on hätänumeropäivä.

Romanttisuuden, tunnelman, mielenrauhan ja pelon lisäksi tuli tuottaa myös lämpöä. Se taitaa olla se perimmäisin syy, miksi se nuotio on haluttu sytyttää sillon ekan kerran. On ollut vähän kylmä. Nykyäänkin, ainakin täällä maalla, tulta käytetään lämmitysmuotona. On kiva tietää mistä se lämpö tulee ja tunteä iholla oman työnsä jälki. Tämä pätee siinä vaiheessa kun talo pysyy lämpösenä pelkillä polttopuilla. Siinä vaiheessa kun ulkona on 30 astetta pakkasta, on ihan sama mistä se lämpö tulee, kunhan se tulee. Sitä joutuu itse kukin välillä nöyrtymään ja kääntämään patteria myötäpäivään.

Kun joku asia, jota on hankala kuvata fyysisti, loppuu, hyödynnettään tilanteen kuvaamiseen tulta. ”Liekki on sammunut, se joskus paloi roihuten. Kuinka niin polttavasta tulee vain kädenlämpöinen?” laulaa Mariska kuvaten rakkautta ja sen loppumista. Rakkauden kuvaaminen liekillä tai tulella tuntuu olevan hyvin yleistä suomalaisessa lyriikassa. Liekin sammuminen tai hiipuminen kuvaa myös elämää ja sen päättymistä, kuolemaa. Liekin voimistuminen ”elämisen paloa”.

Tästä lyhyestä mietinnästä pieni yhteenveto: Pitäkää liekkiä yllä, pysytte lämpiminä. Pitäkää katse siinä, ajatukset on selkeämpiä. On hyvä myös pitää sitä silmällä sen takia ettei se karkaa. Ettei se karkaa itseltä, mutta myös ettei se karkaa sieltä missä sen pitäisi olla. Joskus jos tuntuu siltä, että se liekki ei nyt oikeen pala tai nuotio ei syty, niin ei se kyllä tuijottamalla siitä roihahda.