Pienen luovan tauon jälkeen toivon saavani kirjoitettua muutaman ajatuksen. On mennyt hyvä tovi edellisestä kirjoituksesta, pahoitteluni siitä. Viimeisen viikon aikana on tapahtunut niin paljon mielenvikasia ja uskomattomia asioita etten edes yritä saada niistä selkeää kokonaisuutta aikaiseksi.
Selailin hesaria aamulla ja mietin ettei uutispimennossa viikon oleminen tuottanut lukuhetkeen sen suurempaa nautintoa. Uusi paavi on valittu ja Heidi Hautala on tehnyt vähän remonttia. Siinäpä se tuntui olevan. Oli siellä hyväkin juttu esimerkiksi tamperelaisesta eläkeläispariskunnasta joka on ottanut asiakseen siivota lähialueensa tienvierustoja ja puistoja. Pariskunta pitää kirjaa keräämistään tupakan tumpeista ja roskapusseista. Tumppeja oli kerääntynyt jo yli 100 000kpl, roskapusseja yli 200kpl. On niin helppoa ajatella että ”mä hoidan oman tonttini, niin se riittää. En ala muiden roskia siivoomaan”. Ei se kuitenkaan riitä. Joku heittää kuitenkin aina omat roskansa auton ikkunasta ja tupakan natsat nurmikolle. Joku toinen ne sieltä kerää.
Viikon tauko kitaran soitossa sitä vastoin toi taas suuren nautinnon soittamiseen. Kuulen kitarani, mutta myös oman lauluääneni, kuin uusin korvin. Vaikka laulelen paljonkin ilman kitaraani, se ei ole sama asia kuin kitaran kanssa. Ja vaikka soittaa ja laulaa periaatteessa aina samalla tavalla, joskus se kuulostaa paremmalta kuin joskus toiste. Tai sitten siinä ei ole ainoastaan kyse kuulemisesta. Niin, siinä on kyse myös tuntemisesta. Istuskelin keskellä tupaa auringon lämmittäessä kasvojani ja soittelin mitä ikinä mieleen juolahti, välillä vaan hölötin. Kun on yksinään kotona, ei oikein voi puhua. Asioista puhumisen tuoman helpottavuuden tunteen voi kuitenkin saavuttaa myös laulamalla niitä samoja tunnetiloja. Kun viikon nauraa putkeen, on jonkun verran haastavaa asennoitua hiljaisuuteen joka täällä vallitsee.
Viikkoon en myöskään lämmittänyt taloa. Palavan puun tuoksu ja uuneista hehkuva pehmeä lämpö on nautinnollista. Tuoksuu ja tuntuu kodilta. Aurinko hoitaa myös oma tonttinsa lämmityksessä. Tulin äsken kävelyltä, kiersin metsässä lenkin. Tiet olivat ihan sulana, päällä liikaa vaatteita ja hiki valui. Kun katsoin alas tien pintaan, pystyin kuvittelemaan että on kesä. Kevät on hyvin lähellä.
Viikon tauko kaikesta teki hyvää. On monta hyvää tarinaa joskus kerrottavaksi ja muisteltavaksi. Nyt alan keskittymään tähän päivään ja siihen mitä sillä on mulle annettavana. Hyvää viikonloppua!
ARVI 