Mikä on ero maailman parhaimman ja huonoimman päivän välillä? Kysymys ja siihen vastaus taitaakin olla lopulta yhden ajatuksen varassa. ”Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrän” ja kyllähän mäkin sen ymmärrän! Haistelin tuulta ja tuiverrusta ja väritin tämän päivän itseni värisellä puukynällä. Mustalla ja valkoisella. Punaisella niin kuin on taloni, sekä kaikilla muilla väreillä.

Se oli kuulkaa tänään Kotipizzassa jännät paikat kun uuni alkoi kesken kaiken temppuilemaan. Tein siinä tilauksen muina miehinä ohi mennen ja heitin tiskiin lounassetelin kuin leipuri Hiivan vanha tuttu. ”Tropicana vaan”. Se ei olis ollut mikään ”juttu” mutta kun ei oo tullut syötyä vaan pelkkää kinkku-ananasta sitten vähään aikaan. No, eipä aikaakaan kun pöytään istuttuani Iso H tulee ilmottamaan että uunissa on jotain hämminkiä, pizzassa kestää 25min. Muutan yhtäkkiä, jopa itsenikin yllättäen, suunnitelmaa. Salaatti. Kanasalaatti. Ranskalaisella kastikkeella. Sanon nämä sanat kuin olisin ne aiemminkin sanonut. Kirjain kirjaimelta huomaan hämmennyksen valahtavan myös leipurin huulille. ”Muutos ruokavalioon” hän tokaisee ja ojentaa hetken kuluttua salaattikulhon eteeni. Pelkään että joku näkee. Tunnustan asian kuitenkin töissä, vaikka tiedän ettei kukaan usko. Uskoo ken tahtoo, mutta kaikesta huolimatta tämä lounasjuttu ei aiheuttanut päivän suurinta tunnekuohua.

Olin sitten jo siinä kotimatkalla kun ajatuksiini juoksee juuri yli aidan hyppäävä musta lammas. Herkistynyt mieli huomas sävyt muuttuneet ja mieleeni tulee laulu. Kaivan taskustani puhelimen, näppäilen turvakoodin ja avaan starred-soittolistan spotifystä. En laitakaan soimaan Wonderwallia vaan Jamie Cullumin ”What a difference a day made”. Hymyilen ja katson kun aurinko loistaa oranssia valoaan. Laitan musiikin täysille ja valikoin viimeiset neljä laulua tarkasti.

Kaikki varmasti tietää miltä tuntuu kun varpaat on jäässä. Täällä Rengossa, varpaat on usein jäässä. Viimeaikoina ei ole niinkään ollut sillä aurinko tietää että mun lattia on musta ja lämmittää sen pinnan päiväsaikaan vähän normaalia lämpimämmäksi. Kaikki varmasti tietää miltä tuntuu kun ne varpaat sitten sulaa. Siis lämpenee pikkuhiljaa vaikka pitkän kävelylenkin tai luisteluretken jälkeen saunassa. Pikkuhiljaa kihelmöinti lisääntyy vaihe vaiheelta ja sitten tuntee kuinka veri pääsee taas virtaamaan normaalisti. Kuvittele sellainen tunne koko kehoosi. Istuin tuvan pöydän ääressä. Aurinko lämmitti selkään kun nautiskelin raskaan työpäivän päätteeksi mukillisen mehua. Kolmen hedelmän mehua.

On paljon asioita joista haluaisin kertoa, mutten tiedä miten. Tulee paraikaa kirjoitettua mitä ensimmäisenä mieleen pompsahtaa. Tulee kerrottua paljon, muttei oikein mitään. Keskiyökirjaa. Keskiyön aikaan mulla on ohjelmassa 10 kynttilää, 1 kitara ja pyöreä matto jonka keskiössä, kuin maailman napana, itseäni kuuntelen ja nautin valloittavasta seurastani. Ai että, kuinka hurmaavaa. <3