Ystävänpäivänä vuonna 2005 sain ystävältäni sähköpostiviestin. Viesti sisälsi yhden päivän kuvauksen tulevaisuudestani. Tarinalla ei ollut vielä sijaa todellisuudessa joten se unohtui. Löysin tarinan myöhemmin ja kysyin ystävältäni uskooko hän vielä siihen. Ystäväni sanoi että muuten kyllä, mutta hänestä ei taida tulla lasinpuhaltajaa niin kuin viestissä kertoi olevansa. Teksti on kuvaus maailman parhaasta päivästä, tai ainakin yhdestä niistä. Unelma joka ei ahdista.

”Löydät upeimman tytön ja rakastatte ja olet onnellinen, veneilette ja rakastelette kauneimmin, saatte kolme kaunista lasta, joka sunnuntai menette veneilemään ja nauratte. Yksi on poika, se soittaa pianoa, toinen on tyttö ja se soittaa viulua, kolmas on myös poika, ja se soittaa kitaraa ja selloa. Soitatte yhdessä ja näytätte ihanilta.

Istun vaimosi kanssa keittiössä ja juomme teetä. Melkein itken koska olette niin paljon. Kerron vaimollesi kun oltiin nuoria, vaimosi naurahtaa ja kertoo olevansa onnellinen. Hän on kaunis ja hän laulaa. Nukahdan sohvalle sinun soittaessa pellen hyvää yötä maailma. Aamulla herään virkeänä. Silmäni ovat kiinni ja hymyilen. Tyttölapsi tulee ja hyppää päälleni. Se sanoo ”herätyyyys!!” Avaan silmäni ja murisen, kaappaan tytön kainalooni enkä päästä irti, pussaan häntä poskelle ja kutittelen, ja tyttö kikattaa ja yrittää kutittaa takaisin. Otan tytön syliin, rutistan ja otamme keksejä ja istumme ulkorappusille, tyttö kertoo että näki unta lohikäärmeistä ja prinsessoista, naurahdan.

Pojat juoksentelevat pihalla ja ampuvat jousipyssyillä. Toinen, nuorempi kaatuu mutta nousee saman tien eikä päästä inahdustakaan. He leikkivät intiaaneja. Intiaanin on oltava urhea. Vanhempi poika katsahtaa minuun ujosti ja hymyilee. Laittaa kätensä selkänsä taakse ja kävelee luokseni. Hän on hetken hiljaa kunnes ojentaa minulle kielon. Se tuoksuu ihanimmalle. Olen hämmästynyt kunnes saan suustani kiitoksen. Halaamme ja hän hymyilee. Näen siinä hymyssä sinut. Vaimosi huutaa meidät takapihalle syömään. Ilma on upea, ei liian kylmä eikä liian kuuma. Juuri täydellinen. Lämmin tuulenvire puhaltaa kasvoille ja ilmassa tuoksuu kesä. Lapset ovat hilpeitä ja kinastelevat siitä kuka ottaa ruokaa ensimmäisenä. Lopulta tyttö voittaa kiistan, hän on puheliain kaikista, hänestä tulee isona jokin päättäjä. Tiedän sen. Syömme ihanaa ruokaa ja juomme jäävettä jossa on sitruunoita.

Kun olemme lopettaneet, pyydän lapsia mukaani vajaan. Otan esille lasinpuhallustarvikkeeni ja näytän heille kuinka lasiesineet syntyvät. Toinen pojista katsoo äimistyneenä, hänkin tahtoo isona lasinpuhaltajaksi. Kaikki saivat vuorotellen tehdä jonkun lasiesineen. Sinä tulet luoksemme ja menemme sisälle, laitamme takkaan tulen ja lapset nukahtavat. Kannamme heidät sänkyyn ja peittelemme. Juttelemme myöhään yöhön ja se on mahtavaa. Nauramme ja muistelemme.

Sitten nukahdamme ja kaikki on hyvin”