Erään kotimaisen suuryrityksen johtaja nosti puheessaan esiin asiakaspalvelutyön merkittävimmän työkalun, hymyn. Siitä puheesta on jo muutama vuosi aikaa, mutta siitä lähtien se on ollut ihmisten huulilla. Ei aina se hymy, mutta ainakin se puhe siitä. Hymy kertoo olenko tervetullut vai en. Sen tunnistaa puhujan äänestä puhelimessakin. Tänään hymyilin täysiä kun ajoin kotiin, olin muuttanut monen ihmisen päivää. Yhden Facebookin välityksellä, toisen sähköpostin välityksellä, kolmannen kasvotusten ja neljännen ystäväni kautta.

Aamulla luin sähköposteja, joukossa oli viesti vanhalta työkaveriltani joka oli alkanut vapaa-ajallaan kehittää itseään ja pyysi minulta rehellisen mielipiteen itsestään työntekijänä/alaisena. Vastauksen antaminen oli helppoa, sillä vaikka viime tapaamisesta on pitkälti toista vuotta aikaa, mieleeni muistui tarkasti keskustelut joita olimme käyneet silloin. Kirjoitin oman näkemykseni hänestä, otin huomioon sekä positiiviset että kehitettävät asiat. Tärisin onnesta jo sen takia, että hän oli löytänyt näin viisasta tekemistä ja myös siitä että hän arvosti mielipidettäni kysyäkseen sitä minulta. Olin hyvin tyytyväinen että sain kiitollisen vastauksen. Hän löysi taas jotain uutta itsestään, mutta minä myös itsestäni. ”Tee tämä hyvin niin olet voittamaton” kirjoitin loppuun ja todella ajattelin niin. Kun tosissaan lähtee miettimään omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan sekä ennen kaikkea hyväksyy ne, on hurjan pitkällä.

Työpaikallani käy aamuisin siivooja. Neljä vuotta sitten kun olin tässä samassa työpaikassa, ennen muualle siirtymistäni, tämä sama rouva piti huolta toimipisteemme siisteydestä. Tykkäsin jo silloin jutustella hänen kanssaan aamuisin. Noin vartin verran päivässä vaihdoimme kuulumisia ja keskustelimme milloin mistäkin. Nyt palattuani takaisin tähän vanhaan työpaikkaani, olin iloinen että hän on edelleen töissä ja olemme jatkaneet hyvää keskustelua aamusella. Tänään hän kuitenkin ilmoitti että on enää neljä päivää töissä, kunnes alkavat uudet haasteet. Keskustelimme uudesta työstä ja siihen liittyvistä mahdollisuuksista ja uhista. Tunsin vähän haikeutta näiden keskustelujen menettämisestä. Sanoin hänelle ”olet kiva ihminen”. Se teki hänet silminnähden onnelliseksi. Tulin itsekin onnelliseksi ja hymyilin. Sain lisäksi hyviä ikkunanpesuvinkkejä.

Ystäväni toivotti aamulla hyvää työpäivää ja toivoi että hymyilisin monta kertaa. Mietin matkalla töihin hymyilemistä ja sen merkitystä. Pitäisi vaan muistaa hymyillä enemmän. Tai ei ehkä muistaa vaan hymyillä, vaan tehdä niitä asioita jotka luontaisesti tuovat hymyn kasvoille. Kerroin nämä tarinat ystävälleni ja sen että olin hymyillyt paljon. Hänen päivänsäkin muuttui näiden hyvien hymyjen takia, hän hymyili myös. Myöhemmin sain kuulla häneltä tarinan toisesta siivoojasta. Ystäväni oli tänään töiden jälkeen jäänyt vielä hetkeksi työpaikalle ja siivoja oli tullut juuri aloittelemaan omiaan. Ystäväni innostui tarinastani niin että päätti alkaa tehdä tuttavuutta siivoojan kanssa ja aloitti keskustelun. ”No ei me mitään maailman mullistavinta keskustelua saatu aikaseks, ainakaan vielä, mut ihan kivaa jutustelua kuitenkin” hän sanoi. Mullistavaa siinä olikin se, että ystäväni toivotti uudelle tutulleen ”hyvää päivänjatkoa” saaden aikaan iloisen hämmennyksen. ”Aa, öö kiitos!! Ja samoin sulle!”. Anna hymyn kiertää!

Niin, sen takia hymyilin kotimatkalla ihan täysiä.