Hei kaikki.

En ole tänään nähnyt yhtään ihmistä. Se tuntuu vähän kummalliselta. Peilistä näin kerran itseni kun menin sanomaan heijastumalleni että ”vitsi sä oot kyllä kova jätkä”.

Tuli pohdittua sitten jos jonkinlaista siinä päivän mittaan. Lähinnä samojen teemojen ympärillähän nää päivät tavallaan kulkee, joten välttämättä odotettavissa ei ole, eikä ollut, mitään maailmaa mullistavaa. Teemasta puheen ollen, se teema tuntuisi olevan viime päivien osalta teemattomuus. On aikoja jolloin jokainen päivä pitää sisällään jonkun jännittävän, toistuvan asian tai päivä on jonkun yksittäisen tapahtuman takia todella merkittävä. Se saa niistä itselleen teeman ja tämän teeman ansiosta päivä jää muistoihin paremmin kuin muut päivät. Nyt kuluneet päivät eivät tunnu sisältäneen teemaa. Mistä se johtuu, mietin. Olenko ollut tarpeeksi hereillä ja valppaana vai eikö maailman kaikkeudella ole minulle mitään viestejä tällä hetkellä.

Joudun palaamaan reilut kaksi kuukautta ajassa taakse päin ja lukemaan ensimmäisen kirjoitukseni jossa mietiskelin juurikin hereillä ja valppaana olemista. Nyt pitäisi ottaa siitä taas opiksi. Huomaan ettei kirjoituksessani varsinaisesti opasteta, miten valppaana olemisen tilaan pääsee jos on tällaisessa tilassa, jossa itse olen. Joudun siis pohtimaan sitä.

Hetken mietittyäni päädyn siihen lopputulokseen että kaikkia aisteja on vaan tietoisesti parannettava. On katsottava esineitä ja asioita yksi kerrallaan, erillisinä toisistaan. On annettava katseen jäädä hetkeksi paikoilleen ja tarkennettava se yksityiskohtiin. Jo se vaatii aivoilta kovempaa työskentelyä, havainnointi paranee ja usvasta pois pääseminen alkaa. Täytyy myös kuulla ja jäädä kuuntelemaan tarkemmin. Jos radio on päällä, täytyy kuunnella mitä siellä sanotaan tai laittaa se pois päältä. Kun juttelee ystävän kanssa, täytyy entistä paremmin kuunnella mitä hän kertoo. On lykättävä hetkeksi omat ajatukset taka-alalle ja annettava tilaa ystävän ajatuksille ja niistä omassa päässä kehittyville kysymyksille tai neuvoille. Siis kuunnella niin että kuunteleminen näkyy ja katsottava silmiin. Tuoksut vievät parhaiten muistoihin, joten pitää tuoksutella enemmän. Pitää haistella erilaisia ja uusia tuoksuja. Tuoksua on hyvä ajatella sen jälkeen kun sen on havainnut, jotta se jää mahdollisimman voimakkaana muistiin. Makuaistia on ruokittava hyvällä ruualla. Kun tekee ruokaa kotona, on siitä viitsittävä tehdä hyvää. Kaivan paljon reseptejä netistä ja sovellan niitä. Saan myös hyviä vinkkejä ystäviltäni ja luen tarkkaan yhden ystäväni ruokablogia.

Tuntoaisti on viides aisti ja yksi mielenkiintoisimpia. Muiden aistien havainnot ovat selkempiä. Käsittäkseni kun puhutaan tuntoaistista, puhutaan siitä miltä joku asia tuntuu vaikka käsissä tai tuntuuko se lainkaan. Puhutaan siis siitä että jokin koskee itseä fyysisesti ja sen joko tuntee tai on tuntematta. Mutta kun tähän mielestäni liittyy myös tunteet. Tunteet on siitä jännittävä asia että nehän tuntuvat ja näkyvät nimenomaan tuntemuksina kehossa, lihaksistossa, hermoissa jne. Näläntunne tuntuu vatsassa. Se ei ole vain tunne, vaan siellä oikeasti tapahtuu jotain. Jos tämän fyysisen tapahtumisen poistaa, ei jää nälän tunnetta. Jos ärsyttää tosi paljon, verenpaine nousee ja kädet alkavat täristä. Kun poistaa verenpaineen nousun ja käsien tärinän sekä kaikki muut fyysiset oireet, jääkö ärsytys? Kysynpä siis vaan, että kuinka suuri on se varsinainen tunne jos siitä poistaa kaiken fyysisyyden.

Tuli siinä sitten nukuttua kolmen tunnin päiväunet ja soitettua pari tunnin settiä naapureille. Päiväunilla näin pitkästä aikaa monia unia ja pitkästä aikaa myös musiikki kuulosti hyvältä omaan korvaan. Huomisen annan mennä vielä teemattomuuden piikkiin, mutta ensi viikolla täytyy alkaa skarpata. Lomaa on tiedossa keskiviikosta alkaen ja viikosta pitäisi tulla musiikkipitoinen. Sir Elwood duo Hämeenlinnassa, Heikki Silvennoinen Parikkalassa ja Hemma Beast Helsingissä. Saa lyöttäytyä seuraan!