Aamulla avasin työkoneen myymälän takahuoneessa. Sähköinen tervehdys työ-ystävältäni saavutti minut ja se pompsahti eteeni, koneen sanoessa ”pling”. Havahduin pikaviestimen ääneen ja katsoin tietokoneen näyttöä. Viesti ei normaaliin tapaan sisältänyt hyvän huomenen toivotusta tai mitään muutakaan tekstiä. Tänä aamuna tekstin oli korvannut kuva. Ruusu. Itse elin siinä hetkessä muissa maailmoissa, enkä osannut vastata tilanteeseen sopivalla tavalla, mutta keskustelunavaus jäi kuitenkin positiivisena asiana mieleeni.

Olin lähdössä töistä kun pomoni piipahti vielä sanomaan oman tervehdyksensä. Juttelimme hetken kunnes totesin olevani matkalla kirjakauppaan, jonne hänenkin matka sitten vei. Kirjakauppa on kuuluisa hyvästä asiakaspalvelustaan. Henkilökunta hymyilee ja tervehtii iloisesti ja tulee auttamaan kirjan etsinnässä. Löysimme molemmat yhdet kirjat. Itse ostin Rolf Dobellin teoksen Viisaan toiminnan taito. Luin muutaman kappaleen ja löysin jo pari hyvää ohjetta: ”Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano mitään” sekä ”älä usko kaikkeen puppuun mikä mieleesi juolahtaa”. Astelin kassalle maksamaan iltalukemistani. Kaivaessani maksukorttia esiin, myyjä kurottautui toiselle tiskille ja otti isosta kirjapinosta käteensä yhden opuksen. Ajattelin että nyt yritetään Arville lisämyydä joku turha läpyskä. ”Sitten saat kaupan päälle vielä tämän Tervon Jarrusukan” hän totesi. Kiitin vaikka ajattelin etten tule sitä lukemaan. En lue romaaneja. Tutkin takakannen läpi, mutten tajunnut vielä yhteensattumien summaa.

Kotona sen tajusin luettuani hetken aikaa Tervon kirjaa. Kysyin aamulla ruusun lähettäneeltä ystävältäni, tiesikö hän mikä päivä tänään on. Hän ei tiennyt. En minäkään tiennyt ennen kuin luin sen Jarrusukan takakannesta. Tänään 23.4 on kirjan ja ruusun päivä. Ja miksei olisi, sain tänään sekä kirjan että ruusun!