Eräs ystävyyssuhteeni perustuu ihmissuhde- ja elämäntapakriiseihin, niiden analysointiin sekä niistä johdettavien elämänohjeiden luomiseen. Tänään istuimme hiljaa pöydän ääressä ja söimme maissikeittoa.

Tähän kohtaan pieni miettimistauko.

Alanko kertoa siitä että kaipaan jotain jännitystä elämään? Sain meinaan tänään sähköpostiviestin Veikkaukselta. Otsikko: ”Kaipaatko kestojännitystä?”. Ihan hyvä kysymys ja sitähän jäin sitten pohtimaan. Tein kuten siinä sähköpostissa mua kehotettiin, eli loton. 10 riviä, ilman jokereita. Ajattelin kuitenkin, etten tee kestolottoa, jotta mulla säilyy edes joku oma tahto näissä mainosasioissa. Yks arvonta ja se on siinä, en mä ala odottelemaan sitä voittoa kauheen pitkään. Niin, siitä jännityksestä sitten! Siitähän voisi jatkaa kertomalla vaikka että miten on jännää kun sitä kaipaa aika ajoin. Pohtisin mistä johtuu, että joinain hetkinä sitä ”jotain” tarvitsee enemmän kuin joinain muina hetkinä. Tuntuu että tarvitsee jonkun uuden projektin tai useammankin, jotta on ”jotain”. Jotain mitä odottaa? Jotain mistä syntyy tarinoita? Jotain mihin on intohimo? Joo. Sitten kyseenalaistaisin hetkeksi kaiken. Miksi pitää koko ajan olla jotain menossa, miksei voi vaan hetken olla ihan rauhassa ja keskittyä vaikka telkkarin kattomiseen? Vahvistaisin tällä tavalla mielipidettäni ja toteaisin että telkkarin katselu nyt ei vaan tuo elämään mitään sisältöä. Se on höttöä. Kertoisin että katsottiin ystäväni kanssa tänään sitä paholaistelkkaria. Juteltiin samalla jännityksestä.

Jos pureutuisin tähän aiheeseen sitten tosissani, niin pohtisin varmasti sitäkin, miten paljon eri elämäntilanteet ja jännityksen määrä vaikuttavat ystävyyssuhteisiin, koska aihe oli tänään tapetilla. Miettisin mitä tämä jännitys sitten käytännössä voisi olla ja myös sitä että kannattaako sitä lähteä itse edes etsimään. En varmaan löytäisi yksiselitteistä vastausta. Huomaisin jossain vaiheessa että onhan mun elämä jo nyt jännittävää. Kertoisin projekteista jotka ovat alkamassa ja joita suunnittelen. Niistä riittäisi paljon kerrottavaa. Miettisin myös mitä mulla jo nyt on. Analysoisin tämän hetkistä tilannettani ja yrittäisin löytää syyn siihen, miksi juuri nyt tuntuu siltä että tarvitsen ”jotain”. Lopuksi todennäköisesti päätyisin kuitenkin sanomaan itselleni jotain ”go with the flow” -tyylistä. Toteaisin että välillä on ihan fine jos sydän ei hakkaa kahtasataa, mutta mieli on hyvä pitää kuitenkin avoimena kaikelle.

Tai sitten voisin kertoa vaan siitä maissikeitosta.

Joku vähän reilu litra vettä
Pari kasvisliemifondia
Sipulia ja valkosipulia
400g pakastemaissia
Ruohosipulituorejuustoa
Mausteet (Suola, sokeri, mustapippuri, kurkuma, mangocurry, persilja, hunaja)
Jotain mehua loraus
Kermaa desi tai kaks

Tuli hyvää, syön huomenna loput.