Päivä 1. 

Päätän etten enää juo alkoholia.

Päivä 405.

Täytän 18 vuotta, olen kansallisteatterissa katsomassa balettia. Nyt saisin luvan kanssa ostaa kaljaa. En osta, en juo alkoholia.

Päivä 1145.

Täytän 20 vuotta. En juo alkoholia.

Päivä 3202. 

Mietin, pitäskö vaan vetää kännit.

13.8.2014 tulee täyteen kymmenen vuotta alkoholittomana. Oisko se sitte siinä? Tämä ajatus on nyt pyörinyt viimeisen kuukauden ajan päässä. Olen pohtinut moneen otteeseen syitä miksi lopetin alkoholilla pääni sekoittamisen, ne on edelleen päteviä syitä. Kuitenkin, minkään asian ei saisi antaa liikaa ohjata elämää. Mikään ei saa olla niin suuri että se tekee päätöksiä itseni puolesta. Ei mikään muu, paitsi tietysti Rakkaus.

Minulla ei ole vapautta valita juhlissa, otanko kuohujuomalasin vai en. Se päätös on tehty jo. En koe enää valitsevani itse, otanko saunaoluen vai saunalimun. Otan saunalimun. En voi valita, otanko lihan kanssa punaviiniä. En vain ota. Kaikki päätökset mitä alkoholin käyttöön ja käyttämättömyyteen tulee, on määritelty kohdallani noin 9 vuotta sitten, jolloin oli 16-vuotias.

En edelleenkään kaipaa päätä sekoittavaa tunnetta, en oksentamista, krapulaa. En tarvitse ylimääräistä itseluottamusta tai rohkeutta. En koe tarvitsevani alkoholia saadakseni muiden ihmisten hyväksynnän enkä joisi miellyttääkseni ketään, ainakaan suoranaisesti. Kaipaan enemmänkin tunnelmajuomista. Muistan kun kaadoin pullollisen makeaa siideria lasiin muutaman jääpalan sekaan ja odotin oikeaa hetkeä siemaista ensimmäinen hörppy. Istuin lasi kädessäni välillä pitkäänkin ja nautin odottamisen ilosta. Tietynlainen jännitys sisältyi aina tähän ensimmäiseen lasilliseen. Voisinkin ottaa parhaat päältä, poimia kirsikat kakusta, tämän alkoholin käytön suhteen.

Voisin olla viiniasiantuntija. Neljäänkymmeneen ikävuoteen mennessä olisin maistellut tuhansia viinejä, matkustellut viinitiloilla ja kirjoittanut viiniblogia. Olisin löytänyt oman lempiviinini ja käynyt tutkimassa sen valmistustapaa. Alkaisin ehkä itse valmistaan viinejä kotonani ja esittelisin niitä ystävilleni. Pitäisin viininmaisteluiltoja.

Kuten sanoin, minkään asian ei saa antaa vaikuttaa itseen niin suuresti ja lopullisesti, kuin tämä alkoholittomuus on nyt minuun alkanut vaikuttaa. Mietinkin, jos odotan siihen että 10 vuotta tulee täyteen, annan taas alkoholittomuuden vaikuttaa ja määrätä, milloin se katkeaa. Päivän täytyisi siis olla sellainen, ettei sillä ole mitään tekemistä alkoholittomuuden kanssa. Haluan että päivä on sattumanvarainen. Pitäisikö järjestää juhlat? Antaisin taas merkityksen asialle, joten ei.

En ole viimeisen yhdeksän vuoden aikana juonut yhtä ainutta pisaraa alkoholia. Alkoholittomuus on näinä vuosina ollut varma asia. Se on ollut suurimpia minua määritteleviä asioita. Se tulee aina puheeksi. Neutralisoimalla tilanteen, poistan siis suuren minua määrittelevän tekijän. En kuitenkaan halua, että se mistä minut muistetaan on alkoholittomuus, eli alkoholi. En myöskään halua, että se mistä minut muistetaan on jotain mitä minä en tehnyt, vaan jotain mitä minä tein.