Face-to-face fundraising, eli feissarit. Peter Nyman, uutistenlukija. Näistä kavereista tämä kirjoitus on rakennettu.

Olinpa viettämässä kesääni muutamia vuosia taaksepäin Helsingissä. Oli hienoja säitä, joten käveleskelin paljon ja valokuvasin. Otin valokuvia oikeastaan vähän kaikesta, ihmisistä, taloista ja maisemista. Illalla purin muistikortin koneelle ja seuraavana päivänä jatkoin. Pyörin linnanmäellä menemättä mihinkään laitteeseen. Kävin yksin Avril Lavignen keikalla. Kun kävelin jäähallille, näin ainoastaan alle 15-vuotiaita tyttöjä. Kävelin kohti linpunmyyntiä epävarmoin askelin, niin että kukaan ei pystyisi näkemään kävelenkö sitä kohti vai juuri sen ohi. Kun olin kävelemässä ohi, näin Jussi 69:n. Huh! Hän oli myös tulossa ostamaan lippua Lavignen konserttiin, joten ajattelin että no mikä ettei, kyllähän mäkin sitten kehtaan! Jussi 69 osti kaksi lippua. Itse menin perässä ja ostin yhden. Kun käännyin pois lippuluukulta, näin kun Jussi 69 antoi liput kahdelle alle 15-vuotiaalle tytölle, halasi heitä ja lähti kävelemään pois. Ihan sama.

Juttelin monien feissareiden kanssa tuona kesänä. Olen aika helppo, kun puhutaan siitä että mulle pitäisi jotain myydä. Kun vetoaa oikeisiin asioihin, ostan aina. Tuon kesän lopussa huomasin että taloutemme tukee yhteensä seitsemää luonnonsuojelu-, ihmisoikeus-  ja eläinoikeusjärjestöä. Koin itseni hyväksi ihmiseksi kunnes pankin täti kysyi pankinvaihdoksen yhteydessä suoraveloitussopimuksia siirtäessään, että siirretäänkö myös nämä järjestöihin menevät lahjoitukset. ”Ei siirretä”. Näin loppui kaikki tukeminen. Ehkä pahentaakseen mun omantunnon tuskia, HelsinkiMissio lähettää edelleenkin jäsenlehden. En ole aiemmin lukenut sitä, koska onhan se nyt väärin että luen sitä ilmaiseksi kun jotkut muut maksavat siitä joka kuukausi kovaa hintaa.

Tänään postilaatikossa oli HelsinkiMission uusin läpyskä. Sen kannessa Peter Nyman. ”On helpompi olla kyyninen kuin positiivinen”, häntä lainataan kansitekstiksi. Kannen mukaan sivulta 8 löytyy Olli Valtosen mielipide siitä että ”edessämme on loistava tulevaisuus”. No niinpä! On HelsinkiMissio Ry:n juhlavuosi. Se on perustettu vuonna 1883 alkuperäisnimellä Helsingin Kaupunkilähetys. Sen takia kannessa on myös teksti: ”130 vuotta vähemmän yksinäisyyttä”. Kolme aihetta joista valita: Positiivisuus, loistava tulevaisuus, vähemmän yksinäisyyttä. Valitsen positiivisuuden, sillä sen avulla saadaan loistava tulevaisuus ja vähemmän yksinäisyyttä. Kaksi muuta aihetta on siis periaatteessa ylimääräisiä.

Peter Nyman muistetaan hauskoista letkautuksista Uutisvuoto-ohjelmassa ja nykyään maikkarin uutisankkurina. Kun luen haastattelua, mietin että hänet pitäisi kuitenkin muistaa kaikesta muustakin, mieshän on ajattelija ja positiivisen huikea sellainen! Haastatteluhan on kirjoitus onnellisuudesta, hyvästä elämästä ja täynnä elämänmyönteisiä ohjeita. Positiiviset piirteet huomaa jo hänen kasvoiltaan, isosta hymystä. Elämänmyönteisyys ja positiivisuus on myös vahvasti läsnä hänen mielipiteissään. Kyynisyydestä ei ole merkkiäkään. ”Ihmiset käsittelevät tilanteita eri tavoin. Paljon riippuu siitä, millainen oma temperamentti on ja miten hahmottaa asioita” hän toteaa kertoessaan vanhempiensa avioerosta.

Ei se nyt suurena yllätyksenä tullut että kyseessä on fiksu herrasmies. Kirjoitus on kuitenkin luettava kolmeen kertaan läpi, siinä on niin paljon hyviä ajatuksia. Pidän ennen kaikkea hänen tyylistään olla avoin. Hänen ajatuksensa ovat harkittuja ja niiden taustalla on hyvin tehty taustatyö, mutta myös horjumaton omakohtainen elämänkatsomus. ”Yhteiskunnallinen kiinnostukseni ei ollut vahvasti ideologista tai poliittista väriä tunnustavaa vaan pragmaattista. Kuulun siinä mielessä sählysukupolveen. Jyrkkä ideologinen paatos tuntuu rasittavan kapeakatseiselta ja suvaitsemattomalta”. No, niin!

”Sarkastinen, kyyninen ja cool, postmodernin ironinen ihminen ei uskalla asettua alttiiksi arvostelulle ja heittäytyä kokemaan hyvää elämää”. Mihin laitan allekirjoitukseni? Tämä on ajatus, joka nyt hyvin sanoiksi puettuna, on pyörinyt mielessäni pitkän tovin. On todellakin helpompaa hakea huomiota kertomalla kuinka asiat ovat kaikkialla huonosti. Kyyniseen ja cooliin muotoon pureskeltu mielipide myy. On helppoa saada kunnioitusta kun osaa vähän perustella miksi valtionpäämiehet ovat tehneet huonoja ratkaisuja tai jauhaa siitä miten kaikki on niin kaupallista ja huonosti. On paljon hankalampaa saada äänensä kuuluviin hyvän elämän, onnellisuuden tai rakkauden puolesta. HelsinkiMission ja sen minulle myyneen feissarin, sekä Peter Nymanin pohdintojen ansiosta, jatkan myös tulevaisuudessa näistä teemoista kirjoittamista. ”Edessämme on loistava tulevaisuus” ja ainakin ”130 vuotta vähemmän yksinäisyyttä” jos hyvän elämän, onnellisuuden ja rakkauden teemat ohjaavat meitä sarkasmin ja kyynisyyden sijaan.

”Ihmisen pitää olla tarpeeksi vahva ja eheä, että hänellä on varaa olla ulospäin myönteinen, kiva ja rakentava”. Kiitos Peter Nyman, oot mun idoli.