Päivä nro 3229 on se päivä. Punaviini on se juoma. Punatukkainen tyttö on se seura. Espanja on se maa. Mutta mikä on tilanne?

Vaihtoehto 1:

Aurinko nousee samaan aikaan kuin lentokone, jonka kyydissä istun. On kirkas, kesäinen aamu. Olen matkalla Espanjaan, yhteen maailman merkittävimpään viinimaahan. Odotan turvavyön merkkivalon sammumista, sillä tiedän että sen sammumisen jälkeen on enää hetki siihen, kun tarjoiluvaunu alkaa lähestyä. Lentokoneen kapeaa käytävää pitkin rullaava peltilaatikko muuttuu mielessäni hevoskärryiksi jonka lastina on pinottuja viinitynnyreitä. Tynnyrit liikuskelevat levottomasti ja korkit jotka on kohdistettu minuun, valuttavat tiukoissa kaarteissa muutaman viinitipan maahan. ”Kaksi punaviiniä” tilaan ensimmäistä kertaa elämässäni ja se tuntuu oudolta. Kukaan muu ei kuitenkaan tiedä sitä, paitsi vieressäni istuva punatukkainen tyttö. Toinen lasi on hänelle. Kaadan lasit puolilleen viiniä ja tuoksuttelen sen aromeja. Alkoholin tuoksu tuo jännityksen, jonka koko kehoni nyt tuntee. Lentokoneen humina ja leikkivien lasten äänet vaimenevat. Kaikki aistini keskittyvät nyt tähän hetkeen. Katson punatukkaista tyttöä silmiin, annan menneisyyden mennä ja maistan tulevaisuutta.

Vaihtoehto 2:

Kävelemme Barcelonassa etsien kaupungin parasta illallispaikkaa. Paras tarkoittaa tässä tilanteessa todella monella tavalla parasta, joten ravintolan löytämiseen menee hetki. Istuudumme alas ruudullisella pöytäliinalla katettuun pöytään. Kerron tarjoilijalle tilanteen olevan erityinen ja pyydän häneltä viinisuosituksen. Pyydän että hän valitsee suosituksensa tarkkaan. Luotan häneen ja kerron sen hänelle. Punatukkainen tyttö istuu minua vastapäätä ja mietin että hän on se henkilö jolle suon tämän ainutlaatuisen kunnian todistaa hetki, jona alkaa monella tavalla erilainen elämäni. Tarjoilija palaa hetken kuluttua ja kaataa meille lasilliset punaviiniä. Emme odota ruokaan saakka, vaan nostamme lasit. Omistan juoman maailman tärkeimmälle asialle, onhan viini rakkauden juoma.

Vaihtoehto 3:

Soitan kitaraa pienen espanjalaisen kylän tunnelmallisen pubin edustalla. Istumme lämpimällä kivetyksellä. Punatukkainen tyttö laulaa kauniisti ja ympärillemme on kerääntynyt muutamia paikallisia, musiikin ystäviä. On auringonlaskun aika. Keskeytän soittamisen ja kaivan rinkasta punaviinipullon, jonka olimme ostaneet aiemmin päivällä isolta kirkolta. Avatessani pulloa kerron keskeytyksen syyn kuuntelijoille. Kerron lyhennetyn tarinan juomattomuudesta ja sen päättämisestä. Ihmiset kuuntelevat tarkkaavaisesti, sillä he ymmärtävät olevansa osa suurta hetkeäni. Kohotan punaviinipullon kuin antaakseni oman siunaukseni sille ja juon pullon suusta ison kulauksen. Hymyilen ja katson punatukkaista tyttöä silmiin antaessani hänelle pullon. Hän maistaa siitä seuraavaksi ja antaa pullon eteenpäin. Kerron yleisölle että seuraava laulu on suomenkielinen.