Mä en nyt pääse tästä hampurilaisasiasta yli.

Siis kaikkihan lähti siitä että ihan normaalisti kutsuin ystäväpariskunnan illanviettoon kotiini. Ystäväni sanoi että hän hoitaa sapuskat. Eli he tulisivat mun kotiin ja mä en hankkisi saati sitten valmistaisi itse ruokaa? No he sitten saapuivat ja muovipusseissa oli kuin olikin hampurilaistarvikkeita yllin kyllin. 

Ystäväni syöksyivät keittiööni heti ovesta sisään tultuaan ja ruoan valmistus alkoi välittömästi. Ensin valmistui pihvit. Kaksi pihviä joiden väliin tulee cheddaria. Valmistus ulkonuotiolla kesäkeittiössä.

Pihvien tiristessä rasvassa, pilkottiin tomaattia ja sipulia pienemmäksi. Sipulia karamellisoitiin sokerissa kunnes se oli ihanan pehmoista ja makiaa. Makeita suolakurkkuja ja lehtisalaattia, unohtamatta ketsuppia ja Auran paprikamajoneesia.

Halsterissa otettiin liekin lämmöstä sämpylöihin väriä ja pintoihin rapsakat raidat. Sen jälkeen hampurilaisen kokoaminen alkoi. Ensin sipuli.

Sitten suolakurkut

Sitten alkoi kyllästyttää joka vaiheen kuvaaminen. Pihvit valmistuivat ja tuli kiire kasata hamppari. Majoneesi, pihvi, juusto, salaatti ja tomaatti. Ketsupin lisäämisestä piti taas ottaa kuva. Ketsuppia tulikin reilusti, sillä kuvaan piti saada valuvaa ketsuppia. Onnistuttiin.

Kas näin. Enää kansi kiinni niin voi alkaa miettiä miten tota syödään.

”Tää on paras hampurilainen minkä mä oon ikinä syöny”, sanoin. Enkä huijannut.

Ruokahan on yksi parhaimmista jutuista tässä maailmassa. Nimenomaan hyvä ruoka. Mä tykkään just eniten hyvästä ruuasta. Voihan sitä joskus syödä vaikka makkaraperunat, mutta pääosin pyrin kuitenkin siihen että ruoan valmistukseen nähtäisiin edes vähän vaivaa. Mitä pidempään kypsennettyä, sen parempaa. Ja miedolla lämmöllä. En ole varsinaisesti kaikkiruokainen, pikemminkin hankala tapaus. En pidä itseäni erikoisena kokkina, mutta useimmiten tykkään omista ruoistani. Ravintolassa syödessäni, mietin tekisinkö tämän itse paremmin. Jos en tekisi, ravintola on hyvä ja sinne voi mennä uudelleen.

Pienenä söin vain makaroonia ja jauhelihakastiketta. Ei mua voinu pakottaa. Nykyään jos kokki on luotettava ja määrätietoisesti tarjoaa luomustaan, olen valmis kokeilemaan melkein mitä vain. Tällä hampurilaiskerralla kokki oli luotettava ja hän valmisti täydellisen aterian määrätietoisin ottein! Nam!