Kolme pukumiestä pölähti eilen pihaan, kannossaan linnunpönttö ja muovipussillinen viinejä. ”Voin jo nyt kertoa, että tästä tulee ihan erilainen viinitasting, kuin missä olen aiemmin ollut” sanoi yksi viinejä maistelemaan tulleista ystävistäni. Oikeassa hän oli.

Tämä on ensimmäinen viiniblogi.

• Nero Copertino Riserva, Italia
• Campolieti Valpolicella Ripasso, Italia
• Casa Silva Carmenere Reserva, Chile
• Casa Silva Chardonnay Semillion, Chile
• El Collao Roble, Espanja
• Blitz Riesling, Saksa
• El Condor Torrontes Chardonnay, Argentiina
• Willm Reserve Riesling, Ranska

Näin kuukauden viiniasiantuntijuuden jälkeen on helppoa ainoastaan todeta toisen viinin maistuvan erilaiselta kuin toinen. Sen verran osaan kuitenkin jo tässä vaiheessa sanoa, että ei noi valkkarit taida olla mun juttu. Punaviinin luonne vastaa paremmin omaani. Siinä on ripaus taiteellisuutta, keskustelua, hifistelyä ja rakkautta. On jännittävää tehdä huomioita juoman maun muutoksesta, pohtia sen laajuutta ja mielenkiintoisuutta. Parastahan viinin juomisessa on se, kun yrittää kuvailla mahdollisimman tarkasti kanssajuojille esimerkiksi viinin täyteläisyyttä, kitkeryyttä tai terävyyttä. Vaikka he juovat samaa juomaa.

Onneksi asiantuntijaraatimme oli tällä kertaa armollinen ja annoimme itsellemme luvan kuvailla viinejä sanoilla: hyvää/pahaa. Nostaisin kuitenkin tässä kohtaa esille myös ehkä jopa yllättävän analyyttisen puolen seurueemme kyvystä tulkita viinien olemuksia. ”Viinin persoonasta huomaa diivailua syvällä Espoossa”. ”Tämä viini kuivattaa kehoa”. ”Aika hotti kastike näin uudenvuodenyönä. Vain serpentiini puuttuu”.

Alkuperäinen suunnitelmanihan oli alkoholin tullessa takaisin elämääni, että viinit tulevat ottamaan isoa roolia. Ensimmäisten lasillisten jälkeen epäilin mahtaako suuni tottua ikinä tähän litkuun, mutta nyt voin onnekseni todeta että olen innostunut. Ensimmäinen viinitasting onnistui täydellisesti ja huomasin että juuri tämänkaltainen illanvietto on lähempänä sydäntäni kuin diskokrebaaminen. Myös ystäväni tuntuivat nauttivan ja yksi heistä sanoikin maistellessamme viimeistä edeltävää viiniä kesäkeittiön katolla, että ”tämä on paras viinitasting, missä olen ikinä ollut. Ja ensimmäinen”

Jatkoa varmasti seuraa.

Tänä aamuna kolme keltapaitaista miestä pölähti pihaan, kannossaan iso rulla mustaa sähkökaapelia. Kävelin ovelle herättyäni sen paukutukseen. Sähköasentaja kysyi olenko ollut yövuorossa. Sanoin, ”en, vaan viinitastingissä”.