Onko kiitollisuudella kohde? Jos siis olen kiitollinen jostain asiasta, olenko siitä aina kiitollinen jollekkin? Jos sanon kiitos, mutta en osoita sitä kenellekkään, tarkoittaako se mitään? Onko siis kiitollisuutta ilman kohdetta olemassa? 

Olenko loppuviimeksi aina kiitollinen itselleni? Miksi niin ajattelen? Johtaako kaikki ajatukset kiitollisuudesta siihen että olen itselleni kiitollinen jostain mitä olen tehnyt? Onko vilpitön kiitollisuus ainoastaan sitä, jos on kiitollinen jostain mikä ei liity itseen? Vai päinvastoin? Kenelle sanon kiitos, siitä että olen olemassa? Ei minua tainnut kukaan varsinaisesti valita, vai valitsiko? 

Jos olen kiitollinen sellaiselle taholle, jonka olemassaolosta on eri näkemyksiä, tarkoittaa kiitoksen sanominen automaattisesti sitä, että uskon siihen asiaan? Voinko sanoa kiitos, jollekkin johon en usko? Onko se sama asia, kuin en sanoisi sitä ollenkaan? Jos päätän olla uskomatta mihinkään muuhun kuin sattumanvaraisuuteen, onko sattumanvaraisuuden suhtautuminen siihen sattumanvarainen? Onko älytöntä kiittää sattumanvaraisuutta jostain, jos uskoo ainoastaan siihen? Eikö silloin myös kaikki pahat teot ole sattumanvaraisuuden käsialaa? Voiko sattumanvaraisuuteen vaikuttaa, onko sillä oma tahto?

Kannattaisiko myös pahoista asioista olla kiitollinen? Onko nykyinen onni myös pahojen tapahtumien seurausta? Kulkeeko hyvät ja pahat tapahtumat omia polkujaan, vai onko niiden taustalla sama taho? Mistä syntyy hyvän ja pahan tasapaino tai epätasapaino? 

Mistä kaikesta olen kiitollinen? Olenko kertonut kuinka kiitollinen olen? Olenko kertonut kiitollisuudestani, heille joille olen kiitollinen? Kenelle kaikille olen kiitollinen? Olenko tarpeeksi kiitollinen itselleni? Mitkä kaikki näennäisesti omat asiani ovat kiitollisuuteni arvoisia, mistä kiitos kuuluu jollekin muulle? Onko kiitollisuudella itsessään arvo tai asian kiitettävyydellä kynnysarvo? Milloin voi sanoa kiitos? Miksi nöyrä kiitos on kiitollisempi kuin tavallinen kiitos? Muuttuuko kiitoksen luonne sen mukaan, missä tilanteessa se sanotaan?

Millä eri tavoin voi osoittaa kiitollisuutensa? Mikä on kiitollisuuden vastakohta? Voiko kiitollisuuden (tuntemista) vastakohta olla se, että ei kiitä? (tekemistä). Onko kiitollisuus, josta ei ikinä kiitetä, kiitollisuuden sijasta onnellisuutta? Kuinka usein kiitollisuus toiselle sekoittuu itsekkääseen onnellisuuden tunteeseen? Voiko onnellisuudesta olla kiitollinen? Voiko tunteesta olla kiitollinen? Miksi kiitoksen sanominen on joskus hankalaa? Miksi kiitoksen saaminen tuntuu hyvältä?

Miksi kiitokseen vastataan ”ole hyvä”?