Vuosisatojen saatossa olemme saaneet ristiriitaista tietoa siitä pitäisikö pihvi maustaa suolalla ennen vai jälkeen paiston. Tiedossa on, että kantaväestö lisää suolan pintaan vasta paiston jälkeen. Silti aina on ollut se oma pieni vähemmistönsä joka on salaa lisännyt suolan pihviinsä jo ennen pannuttamista.

Muinaisen Ultimaattisen Keittiömestareiden Kokkikirjan mukaan pihvin maustaminen tapahtuu aina vasta paiston jälkeen. Ainoastaan tätä ohjetta noudattamalla ihminen on voinut saada tittelin pihvinpaistaja. Myöhemmin valmistunut Valtiotieteellisen Ruoantutkimuskeskuksen tekemä pihvinpaisto-ohje noudattaa myös tätä yksinkertaista kaavaa.

Ensin paisto, sitten suola. Ensin paisto, sitten suola.

Vuosien kuluessa kahtiajako alkoi kuitenkin kismittää toisineläjiä. He halusivat, että heidät tunnustettaisiin myös pihviruoan valmistajiksi, jopa pihvinpaistajiksi, vaikka he lisäävät mausteet jo ennen paistoa.

Jo ennen paistoa!? Kansa kiehui.

Valtiotieteellinen Ruoantutkimuskeskus joutui taipumaan tasa-arvohöyryn noustessa kattilasta. Ultimaattisten Keittiömestarien ikeen alla se ei kuitenkaan voinut hyväksyä pihvinpaistaja -tittelin vapauttamista, vaan loi vähemmistölle oman nimikkeen: Huomioitu lihankypsyttäjä.

Voidaan sanoa, että tilanne rauhoittui hetkeksi. Huomioidut lihankypsyttäjät oltiin nyt tunnustettu Valtiotieteellisessä Ruoantutkimuskeskuksessa. Ultimaattiset Keittiömestarit sen sijaan luottivat edelleen omaan oikeana pitämäänsä ohjeeseen eivätkä suostuneet muuttamaan Keittokirjan reseptiikkaa.

Ultimaattisten Keittiömestarien syrjintä huomioituja lihankypsyttäjiä kohtaan johti siihen ettei osa vähemmistöstä tunnustanut enää Keittokirjan muitakaan kyökkioppeja. Keittokirjoja alettiin myydä divareissa ale-hintaan.

Valtiotieteellinen Ruoantutkimuskeskus alkoi kuitenkin vaivihkaa tehdä kiusallista erottelua pihvinpaistajien ja huomiotujen lihankypsyttäjien välille.

Kokkikurssille hakiessa hakemuspaperiin on rastitettava tieto siitä lisääkö suolan pihviinsä etu- vai jälkikäteen. Ruokakaupoissa joitain pihvilajikkeita ei yksinkertaisesti enää myyty huomioiduille lihankypsyttäjille. Heidän uskottiin pilaavan lihavalmisteet väärällä suolankäytöllä.

Tietyt paistinpannuvalmistajat alkoivat tuottaa paistinpannuja joilla ei mainostekstien mukaan pysty valmistamaan etukäteen suolattuja pihvejä.

Huomioidut lihankypsyttäjät nousevat nyt ymmärrettävästi uudelleen barrikadeille. Tällä kertaa he vaativat pihvinpaistajan titteliä, samoja oikeuksia kaikille.

Jo pidemmän aikaa mm. luomutilalliset lihantuottajat ovat antaneet signaalia, että heidän tuottamiin lihoihin voi ainakin laittaa suolan ihan milloin vain. Maku ei kärsi.

Kasvissyöjät ovat valtaosin tasa-arvoisen pihvinpaiston kannalla. Ei vaikuta heidän elämäänsä. Yhtäkkiä valtaosa kansasta huomaa, että Valtiotieteellisen Ruoantutkimuslaitoksen pihvinpaisto-ohje ja ihmisten jaottelu juontaa juurensa vanhanaikaisista käsityksistä ja on itse asiassa aika naurettava.

Osa kansasta hakee edelleen mielipiteensä Ultimaattisen Keittokirjan kansista, mutta huomioidut lihankypsyttäjät eivät enää välitä opuksen pölyttyneistä opeista. He vaativat nyt tasa-arvoisuutta ennen kaikkea Valtiotieteellisen Ruoantutkimuskeskuksen sivuille.

Uskon että jos ei nyt, niin kyllä me joidenkin vuosien kuluttua katsomme aikaa jota nyt elämme ja mietimme kuinka pystyimme näin törkeästi jaottelemaan ihmiset, vain sen mukaan mitä he puuhastelevat keittiössä.