Oi, kuinka kaipaan alkoholimainontaa.
Voidaan sanoa että se oli pienimuotoinen järkytys kun Lahden moottoritien varrella sijaitseva jättimäinen Koffin tölkki vaihdettiin tylsään Batteryyn. Hirveä duunikin siinä! Sehän on monensadantuhannen litran kokoinen. Varmasti valuttivat sen vaan luontoon.
Aina kun olen ohi ajanut, olen osoittanut sille kunnioitusta hiljentämällä vähän vauhtia ja nyökkäämällä kevyesti sitä kohti. Luin tuosta kulttuurimonumentista lehdestä kun olin 17-vuotias. Siitä lähtien kun täytin 18 vuotta, olemme kaveriporukalla ajaneet joka kesä Keravalle ihmettelemään Koffin patsasta. Olin jopa aikeissa muuttaa Keravalle. Kerran luulimme että tölkki alkoi vuotaa ja saisimme yltiöpäin ilmaista olutta, mutta se olikin vain vesisade joka valui tölkin pintaa pitkin. Osalle porukasta tuli vatsavaivoja koska vesi oli ruosteista.¹
Se ei ole ainoa perinne joka on nyt jäämässä unholaan. Meillä on nimittäin ollut tietty jengi joka on kokoontunut kesäisin jokaisen viikon jokaisena arkipäivänä, sekä useina viikonloppuina jollekkin Hesan terasseista. Juttu menee niin että sisältä haetaan joku juoma (bisse, lonkku tai sidukka) ja sen jälkeen tullaan terassille ja mennään sen auringonvarjon alle, missä on sen juoman logo, jonka otti. Hauskuuskerrointa leikkimieliseen kisaan tuo se, että ne varjot on monesti auringon polttamia eikä sitä logoa näe kunnolla. Sitä menee helposti väärään pöytään istumaan. Virkamiehet on ilmeisesti kuitenkin ottamassa ne logot nyt pois. Kaikki muistot ja yhdessäolo viedään.²
Olen jo nuoresta asti ollut suuri alkoholimainonnan ihailija. Teininä keräsin pullonkorkkeja, olutlaseja, seinälippuja ja muuta olutkrääsää. Kaljakrääsähamsteri. Minulla oli jopa 2,5 x 4 metrinen Koffin ykköskaljan kattolippu. Pullonkorkeista naulasin huoneeni päätyseinään kuvioita. Ne ovat siellä vieläkin. Niitä ei kukaan vie.³
Mutta ei se ole vaan ne perinteet ja muistot jotka nyt ollaan menettämässä. Olen huomannut muutoksen jo arjessa. Olutfirmat ovat maalanneet valkoisella maalilla kaikki niiden rekat, koska niissä ei saa olla enää kaljapullon kuvia. Toivottavasti ne eivät huku lumeen.
Toinen huomio liittyy siihen, että nyt on tosi hankalaa olla perillä mistään tarjouksista. Joutuu mennä baariin sisälle kysymään että paljonko se stobe maksaa. Ennen sitä saattoi poiketa ihan tosta noin vaan yhtäkkiä pubiin kun näki pullon näyteikkunassa. Kohta ei varmaan tuu käytyä enää missään ja kaikki baarit lopetetaan.⁴
Sit vielä yks juttu. Nimittäin sen kaljan myynti noissa kaupoissa. Että jos esim sunnuntaisin ei sais enää ostaa. Mä vaan ihmettelen et mistä ne poliitikot jatkossa kuvittelee omatkaan krapulakaljansa hakevansa kun heräävät kalsarit hiessä sunnuntaiaamuna. Ei ainakaan Virosta, koska sieltäkään ei saa sunnuntaisin kohta enää kaljaa. Jos näin käy Suomessa niin minä ainakin laitan kaljapullon kuvan Facebookin profiilikuvaksi.⁵
¹Alkoholilain vastustus-vouhottamista vastustava tarina. ²Alkoholilaista kiukuttelun naurunalaiseksi tekevä tarina. ³Todellinen tarina lapsuudestani. ⁴Kansalaisten hölmöjä huolia ja olutyhtiöiden lapsellisia kannanottoja pilkkaava tarina. ⁵Kaupan alkoholimyynnin rajoitusta kädet täristen pelkäävien kansalaisten tuskasta raavittu tarina. Tallinnasta tosin ei saa oikeastikaan enää ostaa kaljaa sunnuntaisin 8.3 alkaen.
Onko sinun elämässäsi riittävästi alkoholimainontaa?
ARVI 