Itseltäni oman ajan vaatiminen on outo ajatus. Varsinkin kun en oikeastaan kärsi ajanpuutteesta. Vietän paljon aikaa kotona, mutten välttämättä tee mitään. Ihmettelen, istuskelen ja puuhaan sitä ja tätä.

Se ei taida olla sitä mitä minun pitäisi tehdä, tai edes mitä haluaisin tehdä.

Oma aika ei ole vain aikaa jonka saa viettää itsekseen. Oma tekeminen kuvaa mielestäni paremmin sitä mitä oma aika on käsitteenä. Se on sellaista tekemistä jota haluaa tehdä riippumatta kenestäkään tai mistään. Se on sitä mitä kuvittelee tekevänsä lomalla tai kun saa viettää yksin koko viikonlopun tai kun saa yhden lisätunnin vuorokauteen.

Yksinäinen aika ei siis sinänsä ole tavoiteltava asia. Kiva ja sopivasti haastava tekeminen on. Toki äänien sekamelskassa on joskus hyvä vaipua yksinäiseen hiljaisuuteen, mutta tärkeää silloinkin on tehdä se vain jos se nimenomaan tuntuu hyvältä, eikä ainostaan helpoimmalta ratkaisulta. Tavoiteltavaa on tehdä välillä asioita joita tekee vain itsensä vuoksi, oman nautinnon vuoksi. Joskus siihen liittyy muita ihmisiä. Joskus siihen ei liity ketään.

Oma tekeminen on usein harrastus. Se voi olla järjestettyä liikuntaa ryhmässä, viikottainen soittotunti tai jokailtainen sauna. Jos oma aika on jokaviikonloppuinen känni, se ei ole se mitä tässä haetaan takaa. Oma aika tai oma tekeminen voi olla jotain sellaista mitä olet aina halunnut tehdä mutta se on saattanut jäädä jostain mitättömästä asiasta kiinni. Oman ajan ottaminen vaatii hieman ponnisteluja ja muutoksia arkeen.

Saatat arvata että olen löytänyt oman tekemisen, koska siitä kerron. Niin olen! Se on itseasiassa juuri se mitä olen halunnut tehdä jo pitkään.

Luen Helsingin Sanomat joka aamu ihan rauhassa!

Herään noin tuntia aiemmin kuin aina ennen. Laitan kolme kuppia kahvia tippumaan ja lähden hakemaan lehteä postilaatikosta. Olen aiemmin pakoillut lehden hakua, jos ulkona on ollut pakkasta. Kuitenkin jos päättää laittaa takin päälle niin siellä ei ole enää yhtään niin kylmä.

Luen Helsingin Sanomia paperiversiona sillä siihen voi tarttua ja kiskoa hämmästyksissään. Sen päälle voi nojata ja laittaa kahvikupin. Sieltä voi repiä hyviä uutisia vielä myöhemmin luettaviksi. Sitä ei pysty jakamaan Twitterissä joten tulee oikeasti keskityttyä vain lukemiseen. Ja mikä hienointa, sen voi lopulta polttaa saunan pesässä.

Olen aamuisin luovimmillani ja vastaanottavaisimmillani. Olen ennen kuluttanut potentiaalisimman oppimis- ja luovuusaikani ensin puhelin kädessä leipää syöden ja sen jälkeen autossa istuen. Nyt voin nauttia hiljaisuudesta, kahvin tuoksusta ja uusista ajatuksista jotka virtaavat aivoihini.

Maanantain ja tiistain lehti on usein ohuttakin ohuempi läpyskä jonka silmäilyyn olen aiemmin kuluttanut hidastellen kaksi minuuttia. Nyt saan kulumaan lehden ääressä helposti kolme varttia, viikonloppuna vähintään tuplasti. Välillä kahvia, välillä appelsiinimehua. Ah, omaa aikaa.