Vieraskynäkirjoitus. Kirjoittaja on tyttöystäväni, Ilona
Minä ja poikaystäväni Arvi elämme etäsuhteessa. Näin on nyt jatkunut sitten vuoden 2013 syyskuun, jolloin palasin Skotlantiin suorittamaan opintojeni kolmatta vuotta. Etäsuhteen lisäksi olemme ehtineet olla myos jonkun verran lähisuhteessa: kaksi viimeisintä joulua ja viime kesän olen viettänyt Arvin luona maalla.
Moni on sanonut, että ei itse voisi elää näin pitkään rakkaansa kanssa eri maissa. Itse en ole asiaa sen erikoisempana pitänyt, mutta onhan matkaan mahtunut muutamia yllätyksiäkin. Tässä tekstissä ajattelin hieman pohdiskella sitä, mikä on etäsuhteessa huonoa ja mikä hyvää omien kokemuksieni kautta.
Ensin huonot.
Kahden tunnin aikaero. Näin pieni aikaero voi vaikuttaa yllättävänkin paljon. Toinen on aina askeleen edellä, toinen takana. Nukkumassa, töissä, harrastuksissa, ”just bussissa menos koulusta kotiin” tai muussa epäsopivassa paikassa jossa yhteydenpito on hankalaa. Ikinä ei voi puhua toisen kanssa juuri ennen nukkumaanmenoa, koska toinen on lähes poikkeuksetta käynyt jo pari tuntia aikaisemmin petiin.
Teknologia. Koulutyöt on suurimmaksi osaksi koneella naputtamista. Etäsuhteessa naputtelu lisääntyy, koska edellä mainittujen syiden takia Skype-puhelulle voi olla hankala löytää paikkaa päivän muiden asioiden lomasta. On dilemma-fiilis, kun kesken raivoisan koneen naputuksen saa ihanan Whatsapp-viestin, ja mieli haluaisi leperrellä suloisuuksia takaisin, mutta joskus peukalo pakottaa tyytymään Emojiin. (Ette ehkä usko, mutta tämä on meikäläiselle todellinen huoli).
Teknologia: Skype. Ah, ihana Skype. Vaikka Skypellä saa enemmän livetunnelmaa kuvan takia, on siinä myös tylsempiä puolia, ainakin verrattain ”normaalipuheluun”. Skotlannissa mobiiliverkko on todella huono, joten puhelun soittamiseksi täytyy olla Wi-Fi yhteys. Ei sinänsä iso ongelma, mutta ajan mittaan soittamisen sopiminen alkaa ärsyttää, koska haluaisihan sitä soittaa milloin huvittaa! Skypen ongelma on myös se, että kun on kerran sovittu että tänään illalla puhutaan, niin sittenhän sitä on vähän pakkoa puhua. Vaikka ei olisi parhaimmalla mahdollisella juttutuulella.
Etäsuhde yhteisiin huollettaviin. Toistaiseksi näitä löytyy 1 kappaletta; Midas saapui kanssani Renkoon eräänä päivänä kesällä 2014 ja onnistui sulattamaan meidän molempien sydämet. Etäsuhteessa (ainakin jos se on mallia ”kansainvälinen”) jompikumpi saa tai joutuu ottamaan päävastuun yhteisistä lemmikeistä. Tähän onneksi kuitenkin auttaa se jos toinen puoli muistaa aina silloin tällöin lahettää ja kertoa lemmikin kuulumisia.
Sitten hyvät puolet.
Hyviä puolia on ainakin oma aika. Sitä saa mennä ja tulla miten huvittaa. Tai hetkinen… Aivan, saanhan mennä ihan oman pääni mukaan siellä maallakin.
Mutta sängyn ainakin saan kokonaan. Toisaalta, en kuitenkaan käytä puoliakaan siitä vaikka olen yksin…
No mutta, ainakaan mun ei tarvitse olla vastuussa kissanhiekkalaatikon puhdistuksesta, jes!
Mutta jos tähän loppuun olen vielä ihan rehellinen, ei tämä etäsuhde nyt niin kamalaa ole miltä saan sen ehkä tässä kuulostamaan. Toki olisi ihanaa kertoa mielenkiintoisimmat jutut poikaystävälle saman tien eikä huomenna Skypessä, mutta tämän hetkisessä tilanteessa on ihanaa myös esimerkiksi asua tyttöjen kesken kimppakämpässä. Vaikka odotan samassa maassa asumista, haluan myos nauttia näistä viimeisistä kuukausista ihanassa Edinburghissa.
Ps. Eikä mua edes harmita se laatikon putsaaminen
ARVI 