Olen tuntenut Ilonan jo pitkään. Silti joka kerta kun näemme, tuntuu kuin oltaisiin menossa ensitreffeille. Kun toinen lähtee, tuntuu samalta kuin ensitreffien jälkeen – ei haluaisi vielä mennä kotiin.

Lentokenttä on etäsuhteen kohtaamispaikka. Siellä on saapumisen ja poislähtemisen tunnelma. Siellä ollaan toista vastassa ja sinne toinen saatetaan. Pussataan ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Lentokentällä rakastavaisten haaveilu muuttuu haaveiden toteutumiseksi mutta siellä toisaalta myös ilo muuttuu haikeudeksi.

Suurimman osan vuodesta meillä on välimatkaa 1679 kilometriä. Näemme noin kuukauden välein joko niin että Ilona tulee lomallaan Suomeen tai minä matkustan hänen luokseen viikonlopuksi.

Väliaikoina on olennaista haaveilla. Haaveilla yhdessä siitä mitä tulemme tekemään kun taas näemme. Yksin siitä miltä toinen näyttää ja tuoksuu. Kaipaaminen on etäsuhteen jännittävyyden ja mielenkiinnon edellytys. Kaipaamisen määrä on mielestäni tunnetasolla olennaisin lähi- ja etäsuhteiden ero.

Tunteiden ilmaisu on hankalaa kun toinen ei ole läsnä. Tärkeää on siitä huolimatta yrittää sitä ja pitää yhteyttä mahdollisimman paljon mahdollisimman monin eri tavoin. Me keskustelemme pääosin Skypessä ja viestein. Lähetämme paljon kuvia arjen touhuista. Näin pysyy jonkinlainen käsitys siitä mitä toinen tekee kaiken sen väliajan kun ei jutella.

Keskustelu, valokuvat ja viestittely ovat luottamuksen säilymisen edellytys. Ne myös pitävät huolta siitä että toisen kuva pysyy mahdollisimman todenmukaisena omassa päässä. Muistaa siis kuka ja minkälainen toinen on.

Tekstiviestistä tunnelman aistiminen on haastavaa. On hyvä ymmärtää että joskus tunteet tai sanat tulevat väärin ymmärretyiksi. Tosin, niinhän ne voivat tulla livenäkin. Sellaisten asioiden käsittely ei ole yhtään helpompaa etänä, joten ne kannattaa ratkoa kun ne on pieniä.

Etäsuhteen riidansiemenet löytyvät usein itsestä, omasta turhautumisesta tai huonosta päivästä josta toisella ei ole mitään käsitystä. Arkipäivän roskapussinviemisriitoja ei luonnollisesti ole, vaan kiukku tihkuaa enemmänkin kommunikaatiovajeesta.

Etäsuhdetta määrittelee paljon se, että kahden toisiaan rakastavien henkilöiden välillä on pitkä matka. Se on luonnollisesti harmillinen asia, mutta etäsuhteessa on paljon hyviäkin asioita!

Ilonan opiskellessa Edinburghissa, olen päässyt matkustamaan paljon. Paikka jossa todennäköisesti en muuten olisi koskaan mennyt käymään, on muodostunut vähän kuin toiseksi kotikaupungiksi. Sinne on muodostunut perinteitä ja lempipaikkoja. Keväällä ja syksyllä kuukauden välein vietetyt pitkät viikonloppulomat rytmittävät työntekoa tosi hyvin! Edinburghiin me varmasti palaamme vielä Ilonan opiskelujen päätyttyäkin.

Erossaoloajat antavat myös mahdollisuuden oman ajan ja oman tekemisen löytämiselle. En tarkoita etteikö tiiviissä parisuhteessa voisi olla omaa aikaa, mutta etäsuhteessa se tulee hyvin luonnostaan.

Olen normaalisti huolehtivaa ihmissorttia. Haluan että ihmiset ympärilläni viihtyvät ja heillä on hyvä olla. Käytännössä se on mahdotonta satojen kilometrien päästä, joten huolekseni jää pitää itsestäni hyvää huolta. Se tuntuu joskus helpottavalta ajatukselta ja eräänlaiselta vapaudelta. Toisaalta nautin myös niistä ajoista kun saan viimein pitää Ilonan iloisuudesta huolta.

Etäsuhde on monipuolinen ja tunnerikas jos sen aikana on myös paljon yhdessäoloa. Toisen näkemisen odottaminen on huumaavaa. Etäsuhde muodostaa parhaimmillaan todella vahvan siteen, sillä avoimuus korostuu kun ollaan erillään.

Kun tarkemmin katsoo etäsuhteen onnistumisen edellytyksiä, ne ovat vain korostuneita ihan normaalin parisuhteen toimimisen edellytyksiä. Olen onnellinen ja tyytyväinen, että me ollaan saatu ne hyvin toimimaan!