Kaikki tehtävät vaativat niille varatun ajan. Näin lukee mustan muistiinpanokirjani ensimmäisellä sivulla.

Jos varaat keittiön kaappien siivoamiseen lauantaipäivän, siinä todennäköisesti menee koko lauantai. Jos varaat siivoamiselle lauantaiaamusta tunnin, kaapit ovat siivottu tunnissa. Jos päätät päivittää CV:n ensi viikon torstaihin mennessä, saat sen valmiiksi torstaina. Jos päätät päivittää sen huomenaamuna ennen töihin lähtöä, se on valmis kun ennen kuin lähdet töihin.

Ihmiset ovat tässä(kin) suhteessa erilaisia. Minä olen järjestelmällinen ja pidän suunnitelmista. Esimerkkinä kerrottakoon, että olen kehittänyt nopeimman mahdollisen poistumistekniikan autostani. Siis se on ihan normaali autosta poistuminen, mutta mahdollisimman nopea sellainen. Turvavyö on irrotettu, auto sammutettu, käsijarru kytketty, avain otettu virtalukosta ja toinen jalka on jo ulkona autosta ennen kuin auto on varsinaisesti edes pysähtynyt.

Teen leivän aina samassa (tarkassa) järjestyksessä esimerkiksi niin että Oltermanniviipaleen kaareva reuna myötäilee leivän ulkoreunaa. Saan kannettua lautasen, kahvikupin, mehulasin, jugurttipurkin ja lusikan yhdellä kerralla keittiöstä tupaan – kiitos hyvän suunnittelun ja treenaamisen. Edestakaisin kävely on ajanhukkaa.

Varaan lentokoneesta aina käytäväpaikan ja jätän laukun koneen etuosan laukkuhyllylle (nopeuttaa ja helpottaa lentokoneeseen tulemista ja lähtemistä). Toimin monessa muussakin tilanteessa aina samalla hyväksihavaitulla kaavalla.

Työkalenterissani on värikoodit, koodeja on yhdeksän. Teen aikataulutuksia ja agendoja niin töissä kuin kotonakin. Kun teen esimerkiksi illan puuhasteluista kirjallisen suunnitelman, tuntuu että saan paljon enemmän aikaiseksi. Jos en tee suunnitelmaa, möllötän ja kiukuttelen.

Teen suunnitelmia myös lomalle, ainakin päässäni. Mitkä ravintolat, mitkä nähtävyydet? Mitkä hotellit? Kuinka monta lounasta ja kuinka monta päivällistä lomaan mahtuu? Kuinka paljon aikaa menee paikasta toiseen siirtymiseen? Mitä reittejä kuljetaan? Moneltako kannattaa herätä?

En lähde edes kauppaan ennen kuin olen päättänyt mitä reittiä sinne ajan. Älä ymmärrä väärin, teen sen mielelläni.

Pyrin käyttämään ajan tehokkaasti. Laiskottelen toki ja toimin töissäkin välillä todella rauhallisesti. Oleellista itselleni onkin omata taito toimia nopeasti tarpeen tullen. Teen itselleni pieniä haasteita parantaakseni tätä kykyä.

Olen esimerkiksi jo jonkin aikaa tietoisesti lyhentänyt valmistautumisaikaani. Jos tiedossa on vaikka jokin esitys, valmistaudun siihen todella tiiviisti noin puoli tuntia ennen esityksen alkua. Joskus kiellän itseäni valmistautumasta ollenkaan, siirrän ajatukseni pois tulevasta esityksestä ja heittäydyn ajatusvirtani armoille kun aika koittaa. Soittokeikkoihin valmistaudun harjoittelemalla uudet kappaleet edellisenä iltana. Soitan ne kerran läpi ja toivon että onnistun.

Jos epäonnistun, lisään valmistautumisaikaa vähän.

Vien tän äärirajoille, äärirajoille!

Harjoittelen myös paineen alla toimimista niin että odotan kunnes esiintymisjännitys on suurimmillaan ja avaan sitten vasta suuni.

Tarkoitukseni on siis oppia tarvittaessa toimimaan tilaanteen vaatimalla nopeudella ja tarkkuudella – tehokkaasti ja luovasti. Miksikö näin?

Uskon että järjestelmällisyys tuo vapautta, kun sitä käyttää oikein. Esteet poistuvat – niin fyysiset kuin henkiset. Kun mausteet on aakkosjärjestyksessä maustekaapissa, tulee helpommin käytettyä provencen yrttiseosta. Tietää missä se on. Aikaa kuluu ylipäätään vähemmän virheiden korjaamiseen, tavaroiden tai asioiden etsimiseen, miettimiseen ja turhanpäiväseen möllöttämiseen, kun noudattaa hyviksi kokemiaan ratkaisumenetelmiä. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että pelkästään möllöttäminenkin on suunnitelma jos sen on suunnitellut.

Myös poukkoilu suunnittelemattomasti ympäriinsä on suunnitelma, jos sen tekee tarkoituksella. Nautin itse kuitenkin pääsääntöisesti enemmän hyvästä suunnitelmasta kuin poukkoilusta.

Kaikki tehtävät vaativat niille varatun ajan.  Se tarkoittaa siis kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että tehtävän tekoon kuluu niin paljon aikaa kun sen suorittamiseen varaat. Toisaalta se tarkoittaa sitä että tehtävällä on syytä olla jokin aikataulu, jotta se ylipäätään tulee tehtyä.

Näin minä siis käyn omaa taisteluani ajassa onnistumisen puolesta. Samaistuuko kukaan?