Tämä kirjoitus on omistettu rosmariinin tuoksulle.

---

Rosmariini edustaa minulle samaa, kuin pinaatti Kippari-Kallelle.

Se on piikikäs ja salaperäinen viettelijätär. Sen tuoksu ei täytä huonetta, eikä sen havunneulasin verhoiltu kauneus kerää katseita.

Rosmariini kertoo itsestään vasta kosketuksen jälkeen. Sen seduktiivinen identiteetti paljastuu vasta kun sitä uskaltaa ottaa kädestä. Tuoksu ei tartu ilmaan, mutta pysyy pitkään sormenpäissä.

Rosmariini on minulle – sekä hyvässä, että pahassa – kuin Romeo Julialle. Se on intohimon kohde, mutta väärää sukua. Rosmariini kuuluu mintun yrttisukuun. Minttu on yrttien heimoista se, jonka leirinuotiolle minä en istu. Vaikka näin on nyt, haluaisin ajatella että tulevaisuudessa olisin kykenevä laajentamaan ajatusmaailmaani mintun suvun suhteen – vaikka sitten minttukaakao kerrallaan. Varmistaakseni elämänpituisen yrttitien vähäkuoppaisuuden.

Huomaan kaipaavani rosmariinin parfyymia yllättävissä tilanteissa. Se on tietynlainen stressaava tuoksun puutostila joka iskee paikassa, jossa rosmariinia ei varmasti ole saatavilla. Rosmariinin, muistojen symbolin, muistelu kouristaa nenäonteloni hajuepiteeliä – ja sydäntäni – samalla tavalla kuin muisto kaljapullosta herkistää rapajuopon.

Rosmariinin oksa on murean lihan puoliso. Tai sitten se on mistelinoksa jonka alla hyvä pihvi ja täyteläinen punaviini suutelevat. Se ei ole vain mauste, niin kuin suola tai pippuri, jotka ovat myös tärkeitä. Se on jotain enemmän. Se on umamin, sateenjälkeisen kuusimetsän ja henkisen stimulaation kollektiivinen inkarnaatio.

Rosmariinin tuoksu kohottaa mielialaa välittömästi. Kuin suklaa. Se on myös itse tunnetasoltaan herkkä. Luonteelleen sopivasti yrtti ei kasvata syviä juuria kasvualustaansa. Sen elintoiminnot vaativat siis jatkuvaa tunneanalyysiä. Sanotaan, että rosmariini voi olla kuollut jo paljon ennen kuin huomasit minkään olevan edes vialla.

Pyyhkäise rosmariinin oksalla korvasi takaa ja puhdista mielesi. Nypi sitä sormenpäilläsi ja tuoksuttele niin parannat muistojesi lujuutta. Liota sitä rauhassa kastikkeen seassa, niin se kruunaa huippuillallisen puolestasi. Osta se ruukussa kotisi ikkunalaudalle. Varjele sitä ja anna sen kylpeä auringonvalossa. Kastele, karsi, pakasta ja rakasta.