Se, että jokin paikka ehtii tulla tutuksi ja kotoisaksi lyhyen matkan aikana, tuntuu siltä kuin saavuttaisi jotain paikallisesta elämästä. Ihan kuin hetkellisesti integroituisi kaupungin arkeen. Vaikka se olisi käytännössä vain turistikahvilassa istumista.
Viini
Uhkaavin tilanne sattui rantakahvilassa. Tällä kertaa olin varautunut aurinkorasvalla ja istuin varmuuden vuoksi varjossa. Mutta sitten sain päähäni tilata lasillisen paikallista viiniä, ”Chardonnayta”. Tiesin jo tilatessa, ettei se tulisi olemaan Chardonnayta.
Outo viikko. Meinasin matkustaa länsimetrolla kantakaupunkiin ja koin sympatiaa Yö-yhtyettä kohtaan. Lisäksi söin kaksi kertaa bataattiranskalaisia yhden päivän […]
Joskus käy niin, että sellainen perushöttö, joka kaiken tyhjiön arkipäivistämme täyttää, imee innostuneisuutta elämän hienoista rakenteista ja jättää lopulta jäljelle jotain, minkä etuliite on siitä edespäin perus
Viikon muistiinpanot eivät tällä viikolla ole kovin mielenkiintoiset. Maanantaina söin töissä margherita-pizzan, tiistaina harjoittelin uudenlaista kirjoitustyyliä ja torstaina […]
Kävin kirjaamassa äänestyslipukkseen numeron, jossa oli ykkösiä ja kakkosia. Sen jälkeen katsoin kirjoitusohjetta. Ykkösessä ei pidä olla väkästä ja kakkosessa ei pidä olla koukeroa. Katsoin omaa äänestyslipukettani. Väkäsiä ja koukeroita. Ihan sama.
Aurinko paistoi läpikuultavan usvan läpi valaisten tuvan pöydän ääreen kerääntyneiden lehdenlukijoiden autuaan uutishetken. Kahvi, croissaint ja hesari, viikonloppuaamun kauneus kolmella sanalla kerrottuna.
Valot sammuivat koska en liikkunut tarpeeksi. Heilutin käsiä. Syttyivät taas. Erinomaisen lauantaipäivän minulle loivat Meeri Koutaniemi ja Arman Alizad sekä Eija Vilpas ja Ville Tiihonen.
ARVI 