Mietitäänpä punatulkkuja. Niitä punarintaisia pulleita lintuja. Iso pää, huilumainen laulu. Lokakuussa muuttavat, helmikuussa jälleen palaavat. Punatulkku, Pyrrhula pyrrhula. On kätevää, että kutsumme tuota varpuslajia punatulkuksi, emmekä vain esimerkiksi punarintaiseksi linnuksi.
On tietysti yleisestikin järkevää, että samankaltaisilla asioilla on jokin yhteinen nimi. Punatulkku, polkupyörä tai kissanhiekkalaatikko. Näin me kaikki tiedämme, mistä on milloinkin kyse. Helpottaa juttelua kun ei tarvitse varmistaa joka sanan jälkeen mitä kyseinen sana puhujalle merkitsee.
Tiedämme joskus olevan niin, että sama sana tarkoittaa kahta eri asiaa. Perinteiset esimerkit: Kuusi ja kuusi, vasta ja vasta. Useimmiten selviämme ilman väärinkäsityksiä koska ymmärrämme asiayhteydestä tarkoitetaanko nyt numeroa vai puulajia. Hyvä me!
Usein on myös niin, että samasta asiasta voidaan puhua kahdella, tai jopa useammalla eri sanalla. Ristisanatehtävää ratkoessa ei voi aina tietää lasketaanko kuvassa mäkeä kelkalla, pulkalla vai ahkiolla. Onko pihi henkilö tällä kertaa itara, saita vai kitsas? Vai jopa nuuka?
Jep, ristikot sikseen. Joskus sitten käy niin, että luulemme kahden eri sanan tai termin tarkoittavan samaa asiaa vaikka näin ei oikeasti olisikaan. Ajatellaanpa vaikka sitä punatulkkua. Punatulkku on punarintainen lintu ja punarintainen lintu tuo mieleen helposti punatulkun. Ne eivät silti ole sama asia. No, tuskin kukaan näin ajattelikaan.
Ero ei kuitenkaan ole sanojen välillä aina näin selvä. (Ja nyt pääsemme varsinaiseen asiaani). Olen nimittäin laittanut viime aikoina merkille, että kaksi sanaa sekoittuu ikävän usein toisiinsa. Se on tahatonta, ei vakavaa, mutta joskus se vaivaa minunkaltaisia ihmisiä. (Eli varmaan vain minua). Ja nyt vaivaa.
Viime aikojen sekoilluin sanapari on systemaattisuus – systeemisyys. Aion seuraavaksi avata parhaani mukaan näiden kahden sanan eroja. Mikäs sen mielenkiintoisempaa!
Systemaattisuus ja systeemisyys. Veljekset, muttei ilvekset.
Useimmiten systemaattisuus ja systeemisyys sekoitetaan niin, että systemaattisuutta nimitetään systeemisyydeksi. Johtunee siitä, että systeemisyys nähdään joissain piireissä vain coolinpana versiona systemaattisuudesta. Näin ei ole ja olisikin turvallisempaa käyttää sanaa systemaattinen jos ei tiedä onko kyse systematiikasta vai systeemistä. Se osuu useammin nappiin.
Niin mikä ero näillä sitten on? Otetaan arkinen esimerkki: Kaupassa käynti. Tehdäänpä meille kauppalappu sitä varten. Kas näin:
- Mannaryynejä
- Ananaskirsikoita
- Sinappinen salaattikastike
- Me Naiset
- Jahtimakkaraa
Systemaattinen lähestymistapa on joko (1) mennä mannaryynien luo koska se on listassa ensimmäisenä tai (2) kerätä ensimmäiseltä osastolta koriin kaikki listalla olevat kyseisen osaston tuotteet. Eli systemaattista ajattelua ja toimintaa on edetä prosessin mukaisesti vaihe vaiheelta ohjetta noudattaen. Ykkösestä kakkoseen, osastosta toiseen.
Sama kauppalappu, systeemisen ajattelun näkökulmasta:
- Mannaryynejä
- Ananaskirsikoita
- Sinappinen salaattikastike
- Me Naiset
- Jahtimakkaraa
Mennään kauppaan torstaina klo 10:15. Valitaan ostoskorin sijaan kärryt. Ensin lehtiosastolle hakemaan Me Naiset. Lehtikuorma on tullut klo 10:00 ja myyjä laittaa uutta numeroa juuri telineeseen. Me Naisissa on Cheekin kirjahaastattelu. Ne eivät tule riittämään kaikille.
Lehtiosastolta suoraan lihatiskille jahtimakkarajahtiin. Siellä on aina pisimmät jonot. Kärryn kanssa jonoon, huikkaus takana jonottavalle, että ”mä käyn tossa nopsaan”, kärry jää pitämään paikkaa. Haetaan nopeasti ne ananaskirsikat, salaattikastike sekä ryynit ja palataan lihatiskijonoon. Luetaan ajan kuluksi Me Naisia ja vuoron tullessa tilataan läjä leikkelettä.
Sillä välin kun muut asiakkaat ovat joko lihatiskin jonossa, kiroamassa tyhjää lehtihyllyä tai keräämässä omia puuroryynejään, mennään juuri sopivasti vuoroaan aloittavan myyjän kassalle, missä vasta availlaan portteja ja sytytellään valoja. Kun kaikki ostokset ovat liukuhihnalla, myyjä on saanut valmistelut tehtyä ja alkaa piippaamaan niitä.
Siitä sitten hyvillä mielin kotiin popsimaan ananaskirsikoita ja lukemaan lehti loppuun.
Eli systeemisyys, erityisesti systeeminen ajattelu on sellaista joka huomioi tilanteiden syy-seuraus-suhteita, eri osasysteemien keskinäisiä vuorovaikutuksia ja ulottuu syvemmälle systeemiin kuin systemaattinen kauppalistan noudattaminen. Systeemisyys voi viitata adjektiivina koko systeemiin, kaikkiin sen osa-alueisiin tai kuvata vain yhden sen osan toiminnan säännönmukaisuutta.
Kyse ei ole järkevyyden erosta, vaikka systeeminen ajattelu on todella järkevää ajattelua. Molemmat toimintatavat on järkeviä. Tai itse asiassa vain systemaattisuus on toimintatapa, systeemisyys on käsite jonkin toimintavan tai toimintatapatertun¹ toimivuudesta. Asia on systeeminen vaikkei sen systeemisyyttä ymmärtäisi.
Yritän vielä: Systeemisyys on siis sen himmelin ominaisuus kun systemaattisuus on tapa toimia. Kun oman ajattelunsa sitten valjastaa systeemiseksi jonkun asian suhteen, tulee siitä oman ajattelun ominaisuus, kyky.
Otetaan lyhyempi, yhden virkkeen esimerkki: antibiootin ottaminen joka kahdeksas tunti on systemaattista, lääke vaikuttaa potilaaseen systeemisesti.
Toinen: Kahvihuoneen juoruilu on systeemistä (joskin kaoottista). Se, että kertoo automaattisesti kaikki juorut parhaalle ystävälleen, on systemaattista.
Otetaan tähän stoppi. Nyt kun luen tätä tekstiä seuraavana päivänä varsinaisesta kirjoittamisesta, en ole varma onko siinä mitään tolkkua. Kirjoitin kuitenkin 700 sanaa, joten julkaisen tämän joka tapauksessa. Jos tästä ei mitään muuta saanut niin ainakin punatulkun latinankielisen nimen. Pyrrhula pyrrhula.
Hyvää loppuviikkoa!
¹Toimintatapaterttu on mielessäni kuva banaanitertusta. Siinä useat eri toimintatavat (banaanit) ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa (tertussa). Huom! Banaanit eivät tässä mielikuvassa siis puhu toisilleen, eikä minulle. Eikä ne itse asiassa puhu muissakaan mielikuvissa. Eikä todellisuudessa. Banaanit eivät puhu minulle missään tilanteessa. Noin.
ARVI 