21 kertaa pitää kuulemma tehdä uutta juttua, että siitä muodostuu tapa. 2 kertaa takana, 19 kertaa edessä päin. Tämä on siis toivottavasti toistuva ja tavan saava Sunnuntain summeeraukseni, joka näin kirjallisesti kertoo viikon olennaisuudet – ja epäolennaisuudet.
1. KANNATTAA tutkia ja tutustua – sitä saattaa innostua! Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ihminen tykkää siitä, missä hän on hyvä. On toki todennäköistä että hän myös tulee hyväksi siinä, mistä hän tykkää. Tämä toimii siis kumpaankin suuntaan.
Innokkuus synnyttää taidon ja taidon karttuessa innostuu taas.
Tiistaina oli tiimini suunnittelupäivät kuvankauniissa Pasilan betonimiljöössä. Inspiroiduin pääkaupunkimme virastoviidakon jylhästä ilmeestä ja päätin opiskella Pasilan historian aina 1800-luvun puolivälistä tähän päivään. Näin teinkin, ja kuinka ollakaan, innostuin siitä yllättävän paljon!
Moni paikka ei ole yhtä tylsä ja harmaa kun Itä-Pasila, mutta niin vain löysin itseni selostamasta silmät kiiluen rautatien merkityksestä Pasilan kehittymiselle ja kaupunginosan ainutlaatuisista arkkitehtuurisista ratkaisuista.
Ei seurueeni nyt henkeään haukkonut, mutta muutamia tarkentavia lisäkysymyksiä he kyllä kysyivät. Kiinnostuneita vai kohteliaita?
Kierros kulki kahta katutasoa vuorotellen Lidlin nurkalta Rauhanasemalle ja takaisin. Päätöslauselmat pidettiin Itä- ja Länsi-Pasilat yhdistävällä Asemapäällikön sillalla, jossa kaiholla katsoimme kuinka nostokurkien pitkät kynnet kylvivät Keski-Pasilan laaksoon pilvenpiirtäjien taimia.
Oi tehokkuus, oi teknologia, niin kuin 70-luvulla oli tapana sanoa.
YLE:n aamutelkkarissa kysyttiin panelisteilta, että onkohan kansan luottamus Sipilään heikentynyt. Onkohan tosiaan?
Yksi osallistuja vastasi, että nyt pitäisi ottaa mallia Trumpista. Hän on viime päivinä tuonut avoimesti ja hyvin näyttävästi kaikki kytköksensä esiin. Teki mieli ottaa selfie, kun sain viimein itseni hämmentymään jostain.
Nytkö me otetaan mediamiehen mallia Donaldista?
Kun jatkosodan jälkipyykissä, vuonna 1946, haluttiin valkaista valtionjohtoa, oman siivunsa kakkua valtion pöytäliinoilta pääsi nauttimaan muiden muassa Rydin Risto ja Tannerin Väinö. Myös Hella Wuolijoki lukittiin Katajanokan kuritushuoneelle elinkautiseksi jatkosodan aikana, mutta hän viihtyi siellä lopulta vain pari kuukautta vapautuen vuonna 1944.
Vuonna 2002 kaikki raitanutut siirrettiin Vantaalle ja sittemmin tilat on ottanut haltuun merikasarmin viilein majoitusliike.
Hotelli on jättänyt menneisyydestä paljon ennalleen ja tunnelmasta pystyy aistimaan miltä kalterien takana elämä on aikoinaan mahtanut maistua. Aamupalallakin on mahdollisuus valita kahville posliinikupin sijaan peltimotti. Vahva suositus!
4. KIPEÄNÄ olen ollut enemmän ja vähemmän koko viikon. Tiistaina söin sinkkiä, magnesiumia, buranaa ja jotain Puolasta tuotuja kipulääkkeitä. Kun samppanjakaan ei auttanut, tiesin että nyt ollaan lirissä.
Tein sokeripalalla rohtuneille huulilleni kuorinnan. Sitä ei kuulemma kuulu tehdä niin.
Keskiviikkona kuume täydensi sairaskertomusta ja täysmittaisen flunssan kaikki elementit olivat koossa. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi saavutin keskiviikkoiltana hyvän excelflown, joka jatkui aina torstaille saakka. Tein kaavoja, joita en ollut ennen tehnyt. Aika upeeta.
5. KUUNTELIN Mozartia lauantaiaamun. Yhtäkkiä kuvittelin itseni kevyeen tanssahteluun ullanlinnalaisen korkeakattoisen sijoitusasuntoni kellertävällä kalanruotoparketilla. Kevätauringon ensihehku livahtaa kattoikkunasta ja osuu lempeästi poskipäihini juuri kun haukkaan croissanttiani.
Pieniä espressokupposia ja Hufvudstadsbladet.
Luin jostain elämänhallintablogista, että Mozartin kuuntelu ylentää mieltä. Aloitin Alagiolla ja Allegrolla – pim pam pum pimpelipom – kyllähän siitä kieltämättä lennokas fiilis tuli.
ARVI 