On lauantai kun tätä kirjoitan. Olen yksin kotona, makaan tuvan nurkassa sohvalla ja vilkuilen jatkuvasti ulos. Aurinko paistaa pilviä pelkäämättä. Katsoo sitten kalenteria, ikkunasta ulos tai minne tahansa muualle kuin lämpömittariin, vaikuttaisi olevan kesä. Mutta kun ei vaan vielä ole.
Sisäinen kolmosluokkalaiseni kiljuu kimeään ääneen ja kysyy pettyneesti: miksi? Tämä on huijausta!
Mielummin laittaisin auringon vielä pilvien taakse odottelemaan lämpimämpää säätä kuin kuluttaisin sitä tällä tavalla turhan päiten. Ei siitä näin pysty nauttimaan.
Ainoa asia mitä sään suhteen voi nyt tehdä, on ymmärtää ja hyväksyä se. Ja tietysti kerrospukeutua. Kun mielessä vilisee muistot kuumista kesistä ja takaraivossa jyskyttää vääjäämättä lähestyvä helteiden takaraja, on hankala hyväksyä se, ettei tässä olla päästy vielä edes alkuun lämpimien päivien kanssa.
Kesän kynnys kulminoituu kyyneleeksi kuoritakin kaulukseen
Vaikka sitä tietää, että ymmärtämällä ja hyväksymällä pääsisi ahdingossaan aimo askeleen eteenpäin ja löytäisi suven suosta mahdollisesti askellettaviakin mättäitä, tuntuu alistuminen luovuttamiselta. Jos kiukuttelemalla olisi sittenkin mahdollisuus saada elohopea nousuun.
Luovutan ja päätän yrittää ymmärtää. Tässä viisi syytä miksi se oli hyvä asia, ettei kesä alkanut vielä tällä(kään) viikolla.
1. Auringossa makoilu olisi turmellut työtahtia
Viikko oli työmäärältään poikkeuksellinen. Normaalin arjen aherruksen lisäksi työpäivät sisälsivät useita luovuutta vaativia tehtäviä kuten videon käsikirjoittamista, puheen kirjoittamista, useiden erilaisten esitysmateriaalien laatimista, esiintymistilanteita ja kouluttautumista.
Jos olisi ollut helle, olisi kiusaus pihapötköttelyyn ollut suurempi. Myöhäisiltapäivien koleus piti minut visusti ovien takana powerpointteihin keskittyen. Sain tärkeimmät asiat tehtyä, kiitos raekuurojen ja myrskypuuskien.
Perjantaina säähuijaus ylitti kyllä jo jonkinlaisen maksimikynnyksen kun aurinko paistoi täysiä, ulkona oli viisi astetta ja myrsky vei sähköt tunniksi kesken videokokousmaratonin.
2. Lomaan on muutenkin vielä aika pitkä aika
Työmäärä alkaa keventyä yleensä näihin aikoihin. Kalenteriani täyttävät työkaverit jäävät lomilleen, mikä näkyy välittömästi oman lukujärjestykseni pituudessa.
Työni luonteen vuoksi kesä on muutenkin enemmän suunnittelua ja valmistelua kuin tukka putkella puurtamista. Se on tietenkin hyvää aikaa myös kuluttaa lomapäiviä.
Tällä kertaa, itse asiassa ensimmäistä kertaa, lomani sijoittuu kuitenkin vasta elokuulle – aikaan jolloin niitä suunnitelmia on alettu yleensä lyödä lukkoon ja hihojen kääriminen on tullut tosikyseeseen.
Nyt ei siis pidä asennoitua kesämodeen liian aikaisin, vaan tehdä osa loppukesän töistä etukäteen.
Kyllä se kesä sieltä lopulta tulee, jos on tullakseen, joten turha sitä on jäädä kämmenet persusten alla odottelemaan. Ja jos se ei missään vaiheessa sitten tulekaan, niin Espanjassa aurinko on kuumimmillaan juuri silloin, kun kesäloma lopulta pamahtaa päälle.
Keskittykäämme siis olennaiseen siihen saakka.
3. Sisällä olemista ei tarvitse hävetä
Olin varannut koko lauantain rentoutumiseen. Sohvan nurkassa lukemiseen, kirjoittamiseen ja päämäärättömään puuhasteluun – sekä haaveiluun.
Auringossa hehkuvat raikkaan vihreät lehdet väreilevät tuulessa, uusi nurmi kiiltää kirkkaana tuoreuttaan, valo ja varjot kontrastoivat leveillä lattialankuilla ja intensiivisen sinisenä seesteilevä taivas tarjoilee aavaa ja ulappaa, murheetonta mielenkulkua unelmiin, ulkomaanmatkoihin ja Porvoon päiväretkiin.
Ikkunan takaa katsottuna maisema on kuin postikortti tulevaisuudesta, jota saa pyöritellä ja tutkailla kaikessa rauhassa – mutta ei vielä koskea tai kokea. Se antaa samalla vapauden stressistä, joka yleensä aurinkoisina päivinä sisällä olemisesta aiheutuu.
”Nyt on pakko mennä ulos, kun on aurinkoinen päivä”, on ajatus joka kariutuu heti alkuunsa.
Ei tarvitse kuin avata ulko-ovi ja jääkaappiviileä todellisuus hönkii naaman huurteeseen. Mutta samaan aikaa tarve tehdä ja aikaansaada katoaa.
Voi ottaa päiväunet ikkunan alla auringon hehkussa, hakea kaupasta kaksi cashew-karpaloleipää ja ottaa pala aina kun tekee mieli ja lukea kirjoja viltin alla.
Näin minä juuri tein. Kokematta lainkaan huonoa omaatuntoa.
4. Rikkaruohot ei kasva niin nopeasti
Siinä missä yöpakkaset viivyttävät mansikkasatoa ja pitää perunat mullan alla, antavat ne minulle mahdollisuuden pysyä mukana puutarhapeleissä vielä tällä kaudella.
On nimittäin niin, että takapihallani kasvaa jättiläismäinen ja silmänräpäyksessä leviävä tatar.
Jättitatar on putkimainen hirviökasvi, joka kasvaa kolmemetriseksi joka kesä. En huijaa. Pienikin pala juurta tai varren pätkä lojumassa jossain viattomassa paikassa sojottaa siinä seuraavana kesänä paksuna keihäänä. Ja syvällä sojottaakin. Jos hävitys ei nyt ole ihan mahdotonta, niin vuosikymmenen kitkentätyö se ainakin on.
Tänä kesänä olemme ryhtyneet (todennäköisesti päättymättömiin) talkoisiin sen hävittämiseksi. Viileä sää on selkeästi hidastanut jättitatarin kasvuvauhtia ja toiveajattelen myrkytyksen vaikuttavan paremmin nyt, kun aurinkoenergia ei pääse liiaksi edistämään sen rehevöitymistä.
Muutenkin piha tuntuu kukoistavan jotenkin hillitymmin ja maltillisemmin kuin aiemmin. Tykkään.
5. Ei pala iho, eikä liho
Näin alkukesästä ulkona olemisen kanssa tulee olla tarkkana. UV-säteily voi olla yllättävän voimakasta ja talven kalpeama hipiä helähtää herkästi punakaksi. Se on hyvä totutella pikkuhiljaa tähän alkavaan kesään.
Päivä lämpöä ja kolmetoista päivää lunta. Pysyy hukkumistilastotkin matalana, kun rantavedet eivät pääse sulamaan. Kylmällä säällä on paljon hyviä terveysvaikutuksia riehakkaisiin suvisuomalaisiin.
Se pitää tiettyyn pisteeseen asti myös grillaajan pois weberinsä äärestä. Vain tiettyyn pisteeseen asti sen vuoksi, että lopulta sitä mennään grillaamaan oli sää mikä hyvänsä.
Itse olen lämpimän sään lihanpaistaja, joten kotakeittiön arinat eivät ole vielä onnistuneet vetämään kyljyksiäni puoleensa. Elän pienellä ruoalla kuin kevään ensimmäinen muuttolintu ja käyn toppatakki päällä grillikatoksessa lähinnä kuolaamassa viimevuotisia rasvaroiskeita.
Olkaamme siis kiitollisia siitä, että kesäkunnon rapautuminen ja lisäkilot viivästyvät siinä samassa missä koko kesä.
Onnea ylioppilaille, ja miksei muillekin, toivottaen,
Arvi
ARVI 