Tämän viikon sunnuntain summeeraus perustuu Google-hakuihini.
1. Miten saa kaksoiskansalaisuuden?
Juhannus otti sen verran koville – Juhannus Challenge 2017, jonka voitin, oli aika hurja – että päätin rentoutua maanantaina tekemällä lempijuttujani. Kävin kirjastossa, Mierolan sillalla syömässä lehtipihvin ja kuuntelin podcasteja.
Podcasteista mieleenpainuvin oli Jukka Lindströmin Noin viikon radion vieras Maryan Abdulkarim. Arvostin Maryanin nopeita feministisiä kommentteja, joilla hän kieputteli Lindströmiä sellaisiin umpisolmuihin, että jos tunnin pätkästä poistaisi juontajan änkytyksen ja vaimean öninän, jäisi jäljelle lähinnä vieraan yksinpuhelua. Tykkään kun joku on sanavalmis. Kuuntelin hymyillen ja söin lehtipihviä.
Lehtipihvi on pitkäaikainen lounassuosikkini. Hyvää lehtipihviä hyvällä maustevoilla on vaan nykyään aika hankalaa löytää, kun annoksiin halutaan sotkea sekaan kaikkea hienoa ja ihmeellistä tai kääriä lehtipihvi rullalle ja laittaa sisään parsa tai jotain. Ja itse pihvinkin paistamisessa voi epäonnistua.
Mierolan sillalla lehtipihvi on hyvä. Ja näköalat Vanajavedelle on oikein miellyttävät. Jälkkäriksi pannukakku. Sitten kirjastoon.
Kirjaston tunnelma on aivan ainutlaatuinen. Siellä kaikki ihmiset elävät sovussa, etsivät viisauttaan ja ovat hiljaa. Kaikki rauhoittavan iltapäivän elementit.
Kävin lainaamassa tällä kertaa vain yhden kirjan sillä kotona on jo aimo läjä lukemattomia lainoja. Kävin siis oikeasti aistimassa siellä vain tunnelmaa. Kirja jonka lainasin, oli Päivi ja Santeri Kanniston Vapaana elämisen taito.
Vapaana elämisen taito on ajoittain provosoivan ylimieliseen ja kaikkitietävään sävyyn kirjoitettu kieltämättä mielenkiintoisien tarinoiden varaan rakentuva self-help. Ehkä jopa enemmän tarinakokoelma kuin self-help. Kappaleiden lopussa on listattu erilaisia asioita, joilla voi tehdä elämästään parempaa irtautumalla yhteiskunnasta tai haistattamalla pitkät politiikalle.
Pysähdyin yhden ohjeen kohdalle: ”Selvitä, missä maissa sinulle on kysyntää ja miten saat hankittua uuden kansalaisuuden”.
En ollut tullut ajatelleeksi että kaksoiskansalaisuutta voisi hakea ihan muuten vaan. Houkutus kävi tarpeeksi suureksi laittaakseni kirjan hetkeksi sivuun ja pohtiakseni asiaa.
Googletin: Miten saa kaksoiskansalaisuuden?
Ei se nyt ihan yksinkertainen juttu ole.
2. Mistä aloittaa konmaritus?
Katselin Netflixistä dokumentin minimalismista, Minimalismin. Olen tutustunut näihin tyyppeihin, Joshua Fields Millburniin ja Ryan Nicodemusiin, aiemmin heidän blogin ja podcastien kautta ja todennut elämän kulisseja yksinkertaistavan sanoman aika kiintoisaksi. Se teki uudelleen ison vaikutuksen.
En malttanut odottaa dokumenttia loppuun, vaan pausetin ja lähdin kiertämään taloa etsien asioita, joista voisin luopua. Ylimääräinen 4G-reititin, taulu, tietokonekaiuttimet, kynttilänjalka ja kitaransoiton opetusvihko. Ja se oli siinä. Melkein 150 neliön talosta löytyi viisi asiaa, jotka koin turhiksi.
Tämä ei tietenkään voinut olla totta, koska talossa on vaikka mitä roinaa mitä en oikeasti tarvitse. Niistä on jostain syystä vaan vaikeaa luopua.
Jotain asialle kuitenkin olisi tehtävä, sillä viimeisen parin viikon kuluessa taloon on kannettu jostain syystä kaksi uutta senkkiä. Miksi? Mitä niiden sisään on tarkoitus laittaa? Mihin tavarat on ennen niitä mahtuneet? Vai onko tavaroita nyt enemmän? Miksi?
Googletin: Mistä aloittaa konmaritus?
Vaatteista. Aloitin.
3. Kuinka paljon iltaopiskelu vie aikaa?
Sain keskiviikkona tiedon, että pääsin kouluun. Jee! Alan aikuisopiskelijaksi ammattikorkeakoulussa syksyllä. Tutkinnon voi onnekseni suorittaa työn ohessa ja lähipäiviä näytti olevan vain pari vuoden aikana.
Olin koko kevään keskittynyt odottamaan, että milloin tulee kutsu valintakokeeseen. Sitten keskityin siihen, että luen ennakkomateriaalit huolella. Sitten keskityin odottamaan, että milloin tulee tulokset. Kun hyväksymisilmoitus tuli havahduin siihen, että tutkinnon eteen taitaa joutua tekemään vielä jotain muutakin.
Tulee jännä syksy. Tai siis kolme vuotta.
Googletin: Kuinka paljon iltaopiskelu vie aikaa?
Paljon.
4. Saako monimuoto-opiskelija opiskelijakortin?
Sitten havahduin siihen, että opiskelijathan saavat kaikkia huiketa etuja. Niin kuin alennusta teatterilipuista, näyttelyistä ja muista pääsylipuista. Opiskelijakortilla saa vaikka mitä!
Googletin: Saako monimuoto-opiskelija opiskelijakortin?
Saa! Mutta siinä on jotain ehtoja ja poikkeuksia. Mutta aika hienoa silti.

5. Missä on Soutupaviljonki?
Perjantaina oli juhlat. Niiden piti olla serkkuni ja hänen tyttöystävän yhteiset 30-vuotisjuhlat. Ja olivathan ne – mutta ne osoittautuivat olemaan myös paljon muuta.
Juhlat järjestettiin Helsingissä, Soutupaviljongissa. Aloin vasta edellisenä iltana tutkimaan minkälaisesta paikasta on kyse.
Googletin: Soutupaviljonki
Epäilykseni tapahtuman päätarkoituksesta alkoivat miljöön kuvagalleriaa katsellessa hiipiä mieleeni. Taksissa, matkalla juhlapaikalle, jännitys kasvoi ja arvailimme prosentteja – kuinka todennäköistä se olisi?
Vieraat olivat saapuneet paikalle pyydetysti klo 18:00 kun juhlaisäntä nousi tuolille seisomaan. Puheensorina vaimeni nopeasti ja musiikki hiljeni. Sitten hän aloitti viileästi.
”Tänään tosiaan juhlitaan meidän kolmekymppisiä ja sitten tommosta valmistumistakin siinä samalla”.
Sitten hän jutteli 20-vuotissyntymäpäivistään, jotka jäivät intin takia juhlimatta, gradujen deadlineista ja opiskelijahesarista. Hän piti jännityksessä kymmeniä sukulaisia, ystäviä ja perheenjäseniään.
”Eli tosiaan monenlaista juhlan aihetta”
”Jos tosta gradusta tuli huomautuksia, että millon se valmistuu, jostain toisesta asiasta on tullut vielä enemmän huomautuksia”
”Se on ollut se, että koska te meette naimisiin”
”Niin, nyt kun ollaan täällä niin…”
Liikuttuneet riemunkiljahdukset ja aplodit säestivät pian yllätysvihille astelevaa miestä, kun hän kysyi tulevan morsiamensa isältä josko hän voisi saattaa tyttärensä viereiselle soutustadioniolle, missä hetken kuluttua sanottaisiin kaksi kertaa tahdon.
Täydelliset yllätyshäät!
Onnea tuoreelle avioparille, Kaisalle ja Akille! Muille oikein hyvää ihan tavallista sunnuntaita
Arvi