Rosa Parks istuu siinä, eikä suostu nousemaan. Ei suostu vaikka valkoinen mies käskee häntä. Kannattaa istua hänen seuraansa ja pitää hänen puoliaan. Se saattaa olla merkittävää sinulle ja hänelle, mutta se saattaa eskaloitua maailmanlaajuiseksi tasa-arvoteoksi, joka myöhemin kantaa teidän nimiänne.
Koulu
Silta, Secret, Sasilk ja sairastaminen. Kirjanpito, karaoke sekä Koivu ja tähti. Siinä avainsanoja tältä viikolta. Kaikesta huolimatta aika […]
Kaikissa niissä autoissa ja kodeissa vietetään todellista elämää. Ne eivät ole oman elämäni lavasteita. Ihmiset jatkavat elämiään vaikken heitä enää Ideaparkin jälkeen näe. Haaveillen, ruokaa laittaen ja hampaita harjaten.
Joogamatto kaalini alla makasin, hiljaa tuhisin ja silmät suljettuina kuuntelin rauhalliseen äänensävyyn lausuttuja ohjeita nostaa vuoroin jalkaa, vuoroin kättä. Viidentoista muun renkolaisnaisen hento ähellys sekä tietoisuus itsestäni oudoissa asennoissa romuttivat ajoittain keskittymiskykyni, enkä ainakaan näin ensimmäisellä kerralla kyennyt irtautumaan kehostani.
Suolla ihminen liikkuu auttamatta hitaasti, ainakin hitaammin kuin bitumilla tai tartanilla. Paitsi jos hölkkää pitkospuilla, usein silloinkin.
Epäilykseni tapahtuman päätarkoituksesta alkoivat siinä vaiheessa hiipiä mieleeni. Taksissa, matkalla juhlapaikalle, jännitys kasvoi ja arvailimme prosentteja – kuinka todennäköistä se olisi?
Järjestämme töissä lukupiirejä, lähettelemme mindmappeja iltaisin toisillemme, pidämme pistareita ja haluatko Tradenomiksi -tietovisoja.
