Haluatko nähdä kuinka kevyesti itsensä ympäripuhuminen tapahtuu – kuinka ihminen pystyy pyörtämään viisaina ja oikeina pitämänsä ajatukset ja päätökset tuosta noin vain?

Muistatko kun viikolla 29 kerroin 6 hyvää syytä olla ostamatta kameraa? Olen himoinnut uutta kameraa kuukausitolkulla ja tuolla viikolla koettelemus kävi kovemmaksi kuin yhtenäkään aiempana viikkona.

Kirjoitin ylös kaikki keksimäni perustelut, että en tuhlaisi rahojani. Ajattelin, että voisin palata niihin aina kun ”kehoa korventava pakkomielle” iskisi uudelleen. Ylistin otsikkoa myöten hitautta, tässä tapauksessa päätöksenteon hitautta, siis harkintaa.

Käyn nuo 6 perustelua läpi – hieman toisesta näkökulmasta.

”1. Uuden kameran hankkimisessa on tietyllä prosenttiosuudella kysymys uuden lelun hankkimisesta. Kuinka paljon haluan uuden kameran ja kuinka paljon haluan vain uuden tavaran, jonka ajattelen tekevän elämästäni tyydyttyneempää?”

»» Kuten sanoin, olen himoinnut uutta kameraa kuukausia. Kysymys ei ole uuden lelun hankinnasta, vaan harkitusta työkalun hankinnasta. Kamerasta on tullut yhä tärkeämpi osa sitä, mitä vapaa-ajallani teen. Se on tietokoneen ohella tärkein apuväline, jonka ansiosta pystyn toteuttamaan itseäni tämän blogin muodossa. Kyllä työkalujen pitää olla kunnossa!

”2. Pyöreät syntymäpäivät lähestyvät. Miksi viedä ystäviltä, perheeltä ja sukulaisilta hyvä lahjaidea? vink”

»» Vaikka ystäväni, perheenjäseneni ja sukulaiseni tulevat todennäköisesti muistamaan minua avokätisesti, runsain lahjoin ja rahakäärein, on kameran osto jotain mitä minun pitää joka tapauksessa itse tehdä. En voi sysätä näin isoa vastuuta muiden hartioille. En voi odottaa löytäväni lahjakääreistä Canonin uutuutta. En voi sallia heille sitä tunnetta, että he kokisivat tuottavansa pettymyksen minulle.

”3. Olen viimeisen vuoden aikana oppinut käyttämään nykyistä kameraani aivan uudella tavalla ja olen ollut kuviini tyytyväisempi kuin koskaan aiemmin. Pystyisikö uusi kamera ottamaan paikkansa heti? En usko.”

»» Oppiminen on tapahtunut innokkuuden vaikutuksesta, ei sen takia, että minulla olisi yhtäkkiä lamppu syttynyt kameran eri nappuloiden toiminnallisuuksista. Olen ollut kuviini tyytyväisempi kuin koskaan aiemmin, sillä olen kuluttanut kuvaamiseen ja kuvien käsittelyyn enemmän aikaa kuin ikinä ennen. Mitä tapahtuisikaan innokkuudelleni saati oppimiselle, kun kamera vastaisi vielä paremmin odotuksiani?

”4. Niin kuin kitaran soitossa, ajattelen, että kuvaamisenkin kohdalla luovuuden lopputuloksessa on kysymys enemmän minussa olevasta taidosta, kuin välineestä, jonka avulla tuloksen teen. Lopputuloksen kannalta on siis palkitsevampaa harjoitella vielä paremmaksi kuvaajaksi, kuin hankkia vielä parempi kamera.”

»» Toisaalta: niin kuin kitaran soitossa, olen pyrkinyt hankkimaan tärkeisiin harrastuksiini aina sellaiset välineet, että ne ovat motivoineet tarttumaan niihin huonoimpinakin päivinä. Harrastusvälineiden tulee olla aina hieman parempia kuin on sen hetkinen harrastajan osaamistaso – niin ne luovat oikeanlaista, oppimiseen tähtäävää vastusta.

”5. Se, että hankkii uuden tavaran vaikka nykyinen tavara toimii, on ympäristörikos.”

»» Halpatavaraan sijoittaminen on ympäristörikos. Sen sijaan vuosia tai vuosikymmenen kestävään laatutavaraan sijoitus on ekoteko. Nykyisen kamerani automaattitarkennus meni rikki viime viikolla. Kävin kysymässä kamerakaupasta siihen uutta objektiivia ja sen olisi saanut noin sadalla eurolla. Mutta jos täytyy kuluttaa, sitä ei pidä tehdä edullisesti, vaan laadukkaasti.

”6. Nykyisellä 400 euroa maksaneella, 4 vuotta kohta täyttävällä kameralla kuvaaminen on huoletonta. Se kulkee viikonloppulaukun pohjalla ilman linssinsuojusta, pyörii auton jalkatilassa Hesburger-pussien kanssa ja lipeää rantahietikkoon. Jos se unohtuu ravintolapöytään tai tulee rosvon vohkimaksi, ei murhe ole ihan ylikäymätön. Tuhansien eurojen kamera ei varmasti kulkisi mukana siellä, missä nykyinen kamera kulkee.”

»» Kysymys on tavoista ja uskomuksista. Kysymys on siitä, kuinka hyvin haluaa pitää huolta tärkeistä tavaroistaan. Ja suojata niitä silloin, kun niiden turvallisuus on vaakalaudalla. En jätä kitaraa vesisateeseen. En jätä auton ovia auki. En pidä puhelinta ravintolan pöydällä. En varmaan luopuisi kovin helposti kamerastanikaan?

Noniin. Kävin ostamassa kameran. Se on aivan naurettavan hyvä. Ja mulla on aika hyvä mieli.

Minkä? Canonin 6D Mark II:n. Ja objektiiviksi Tamronin 24-70mm f/2.8. Tässä artikkelissa esiintyvästä Cosina CT-1A:sta otetut kuvat ovat ensimmäisiä sillä napattuja.

Valokuvausharrastus otti juuri aika ison loikan eteenpäin.