Kuvaan matkoilla aika paljon. Uskon siihen, että hyvä kuva auttaa pitämään muistoista kiinni ja parhaimmillaan palauttamaan tunnelman mieleen sellaisena, kuin sen aikoinaan koki. Kuvat myös tukevat tarinankerrontaa kivasti.

Nyt en ajatellut kertoa tarinaa, vaan siitä kuinka valokuvaan. Sitä nimittäin pyydettiin muutama postaus sitten kommenttikentässä.

Kameroista puheen ollen, sellainen ”behind the scenes” bloggaus käsitellen kuvausta olisi kiva. Varsinkin mestarin ruoka- ja matkakuvat ovat sen verran mainioita, että tekniikat kuvien taustalta olisi kiinnostavia (millä kuvattu, muokattu, filtterit yms).

Ensinnäkin kiitos palautteesta ja toiveaiheesta. Otan molempia mielelläni vastaan!

Aloitetaan vaikka siitä, että mitä minä kuvaan. Olen siinä ymmärryksessä, että valokuvaajan pitäisi osata kertoa mitä hän kuvaa. Jotkut osaavatkin kertoa kuvaavansa potretteja, häitä, revontulia, koiria tai studiossa esineitä.

Minä en oikein osaa. Luulen kuvaavani vähän mitä sattuu. Varsinkin blogia varten tarvitsen milloin mitäkin kuvituskuvaa ja silloin on kätevää olla varastossa kuva auringonlaskusta, jugurttipurkista, haitarinsoittajasta ja selfie.

Valitsin tähän postaukseen useamman kymmentä kuvaa Alicanten matkalta. Se on oikein hyvä läpileikkaus siitä, minkälaisia juttuja kuvaan yleensä reissun päällä. Koska olin tällä kertaa yksin matkassa, on henkilökuvat aika vähissä.

* Kauppahalli *

Kuvaajan pitäisi myös tietää laitteensa. Minä tiedän oikeastaan vain sen, mitä niissä lukee. Nikon D5100 ja Nikkor 18-55mm. 399€. Muut luvut ovat enemmän tai vähemmän hepreaa.

Käytän automaattiasetuksia. Pyörösäätimestä valitsen tilanteen mukaan sen missä on maiseman kuva, kukan kuva, ihmisen kuva tai juoksijan kuva – riippuen siitä kuvaanko maisemia, lähikuvia, ihmisiä vai nopeaa liikettä. Tosi kivasti olen pärjännyt.

Noin kerran vuodessa eksyn niihin säätimiin, joilla voisi itse virittää valotusajan, aukon ja ISO:n. Käännän säätimen yleensä nopeasti toiseen asentoon. En ole ikinä jaksanut opetella niitä. Se on kohdallani vähän niin kuin kitara ja nuotit.

En käytä ikinä salamaa. Jos on hämärää, pyrin kuvaamaan niin, että kamera on tukevalla alustalla. Jos on liian hämärää, en kuvaa. Tai laitan valot päälle.

En omista jalustaa. Muistikorttini on 16 gigainen. Siirrän kuvat Macbookkiin jokaisen kuvaushetken jälkeen. Siellä ne menevät Lightroomiin ja Applen Kuvat-ohjelmaan. Kuvista ne siirtyvät iCloudin kautta iPhoneen.

*Seinämaalauksia*

Kuvakulman valinta on tärkeää. Uskon, että hyvä kuva on paljon muuta kuin noita edellä mainittuja säätöjä. Näin sanoo siis valokuvaaja, joka ei tiedä niistä säädöistä. Kutsun itseäni siitä huolimatta valokuvaajaksi, samalla tavalla kun kutsun itseäni kitaristiksi.

Mutta niin se taitaa oikeastikin olla. Kuvakulma ja siitä kerrottu tarina sekä lopullisen tuotoksen tasapaino niin värien, valon, struktuurin kuin tunnelman suhteen ovat itselleni olennaisia juttuja.

Niitä säädän toki paljon muokkausvaiheessa, mutta mitä valmiimpi kuva on paikan päällä, sen parempi.

Olen yleensä aika hätäinen kuvaaja. En jaksa kauaa roikkua kamerassa tai kiertää kohdetta oikeaa hetkeä odottaen. Otan kuvan ja se on siinä.

Kärsivällisyys on kehityskohtani.

Katson tietysti, että horisontti olisi mahdollisimman suorassa, ihmiset ovat luonnollisissa asennoissa eikä heidän päistään kasva liikennemerkkejä ja että kuvassa on sekä lähellä että kaukana jotain. Ja että siinä ylipäätään on jotain.

*Valkoinen kylä*

Voisin olla röyhkeämpi. Olen aika ujo kamerani kanssa. En usein kehtaa pysähtyä kuvaamaan ihmisiä, sillä tavalla että he selkeästi ymmärtävät minun kuvaavan heitä.

En myöskään heittäydy maahan, syöksy ihmisjoukon läpi tai riko sääntöjä saadakseni tiettyä kuvaa. Harvoin pyydän jotain ottamaan minusta valokuvaa, vaan otan itsestäni kuvat silloin kun muut eivät ole paikalla, itselaukaisijalla.

Pidän kuvista, joissa on ihmisiä, joten tässä on toinen selkeä parannuskohde.

*Ihmisiä omissa puuhissaan*

Muokkaan kuvani Lightroomilla. Se on vähän niin kuin Photoshop, mutta sillä ei varsinaisesti manipuloida kuvan sisältöä, vaan värejä, valoa, kontrastia, terävyyttä ja sen kaltaisia asioita.

Muokkaan kaikki kuvat, jotka jonnekin julkaisen. Blogia kirjoittaessa mietin mikä kuva mihinkin kohtaan tulisi, otan ja muokkaan tarvittavat kuvat tai kaivan jonkun vanhan kuvan arkistosta, jonka muokkaan teemaan sopivaksi.

Instagramiin päätyvät kuvat kulkevat myös usein koneen kautta, vaikka puhelimessanikin on Lightroom. Se on vähän kömpelömpi käyttää ja tietokoneella pystyn hyödyntämään valmiita presettejä, eräänlaisia valmiiksi tekemiäni tai muiden tekemiä filtterejä.

Joskus, kuten nyt tässä postauksessa, käytän kaikkiin kuviin samoja, valmiita säätöjä pienin muokkauksin. Siitä on iloa, kun on paljon kuvia. Ei tarvitse jokaista vipstaakia vääntää erikseen jokaisen kuvan kohdalla. Ongelmana on vain se, että samat säädöt eivät sovi kaikkiin kuviin yhtä hyvin.

Pystyn elämään sen kanssa. En ole ihan loputtoman tarkka. Paitsi jos kuva menee jonkun toisen käyttöön tai on muuten tärkeä.

Joskus jaksan kikkailla yhden kuvan kanssa kymmenenkin minuuttia, mutta siinä menee raja.

*Auringonlaskun aikaan*

Muokkausvaiheessa tapahtuu paljon. Kuvat yleensä saavat aivan uuden ilmeen. Voin vähän yrittää kertoa miten muokkaan. Tämä on säätö, jonka teen aina yksittäiselle kuvalle:

1. Lisään pikkiriikkisen valotusta (exposure-) ja vähän kontrastia (contrast+).
2. Vähennän kirkkautta kirkkaissa kohdissa (highlights-) ja lisään sitä varjoisiin kohtiin (shadows+). Aika reilusti molempia. Melkein tappiin asti.
3. Teen valkoisesta niin valkoista, että kirkkaimmat kohdat pysyvät juuri ja juuri ylivalotuksen rajan pimeämmällä puolen (whites+). Teen saman mustalle (blacks-).
4. Lisään kuvaan hieman selkeyttä (clarity+) ja aika paljon terävyyttä (sharpness+). Hion terävimmät rosot pois silottamalla hieman (luminance+).
5. Poistan hieman värikylläisyyttä (saturation-) ja lisään värien eloisuutta (vibrance+). Yleensä otan värikylläisyyttä pois saman verran kun lisään eloisuutta. Säädän joskus jotain väriä isommalle ja saatan häivyttää jonkun värin melkein kokonaan pois (hsl & split toning).
6. Suoristan kuvan (rotate) ja lisään kevyen mustan vinjetin nurkkiin (vignetting).

Ja se on siinä.

(Tämän postauksen kuvat ovat käyneet Peter McKinnonin Heat Stroke -presetin läpi. Lisäksi kaikkiin on lisätty hieman valotusta ja selkeyttä ja poistettu värikylläisyyttä)

*Taloja ja niiden välejä*

Näillä taidoilla olen pärjännyt tähän asti. Uskon kuitenkin, että kehityn jatkuvasti niin sommittelijana, kuvakulman löytäjänä, valottajana kuin muokkaajanankin.

Seuraava etappi on hankkia uusi kamera, joka lisää mahdollisuuksiani kuvata hämärässä, laajanäköisemmin ja hieman tarkemmin. Uusi kamera on todennäköisesti Canon 6D Mark II ja objektiivi 24-70mm.

6 viikkoa syntymäpäiviin. (vink)

*Maisemia*

Jätinköhän jotain olennaista kertomatta? Kysy!