Ovat nuo koto-Suomen järvivedet vähän turhan kylmiä uimiseen jos minulta kysytään. Merivesistä puhumattakaan. Jos käyn pihalla uimassa, on kysymyksessä 38-asteinen palju tai 38-asteinen Espanja.

Eräänä taakse jääneen kesän aurinkoisena päivänä olin lähellä tehdä poikkeuksen. Puin jopa uimashortsit jalkaan ja ajoin läheiselle uimarannalle Rengon Alimmaisiin. Päädyin lopulta vain pyörähtämään laiturin päässä ja uittamaan isovarvastani huutavan jäisessä järven poukamassa.

Espanjassakaan en viihtynyt vyötärösyyvyyttä pidemmällä, vaikka elokuinen välimeri ja viikon kestänyt hirviöhelle olivat luoneet mitä otollisimmat olosuhteet suolakylvyssä kellumiseen.

Pienissä lapsissa on jotain outoa kun he menevät uimaan iloisina ja ilman mitään ongelmia melkein heti kun uimarantojen jäät vain hieman raottuvat. Tahdosta siinä on kai kysymys.

Keskiviikkona, kun olin tiimini kanssa suunnittelupäivillä Espoon Hanasaaressa, kävin kokeilemassa meriveden lämpötilaa ja se tuntuikin yllättävän lämpöiseltä.

Aurinko teki laskuaan Miessaarenselän taa, ilma oli raikkaan syksyinen mutta lempeä niin, että kevyessä pikkutakissa kehtasi vielä käyskennellä. Olimme lähteneet kiertämään kulttuurikeskusta ympäri rantaa myötäillen, tarkoituksena kuluttaa hetki aikaa ennen ravintolavarausta.

Tyyntynyt merenkäynti kolkutti muovisia joutsenia hennosti vasten rantakivikkoa. Mereen johtavat kalliot vastaanottivat vielä viimeisiä lämpösäteitä ennen yön kosteaa kalsaa.

Oli aika kaunista, mutta jostain syystä en huomaa ottaneeni yhtään kuvaa vaikka varta vasten kameran mukaan raahasin. Joku sanoi, että vesi on ihan lämmintä. En uskonut.

Lähestyin rantaviivaa loiva rantakallio tukevasti jalkojeni alla ja olin jo kyykistymässä pintakosketukseen kunnes…

Niinpä. Tennarit luiskahtivat alta ja molskahdin rähmälleni Suomenlahteen. Pikkutakin helmat lepattaen tein mitä tyylittömimmät telemarkit rantakaislikkoon ja järjestin ikimuistoisen elämyksen työkavereilleni.

Toljotin selälläni jorpakossa, hämmentyneenä, kolmentuhannen euron kamera suorille käsille turvaan nostettuna ja mietin tilanteen epätodellisuutta ja -todennäköisyyttä.

Minähän en varsinaisesti ole sellainen sählääjä, joka sählää itsensä mutavelliin hetkeä ennen illallispöytään istumista. Olen sellainen rauhallisempi tyyppi, joka yleensä katsoo tällaisia tilanteita kaukaa, usein paheksuen, mutta ainakin säälien.

Mutta siellä minä olin. Talviturkki komeasti luovutettuna. Kävin nopeasti mielessäni läpi matkagarderoobini joutuen toteamaan, että muu vaatekerta minulta löytyisi tuplana, mutta kengäongelmiin en ollut varautunut.

Ehdin liejussa maatessani pohtia itseäni kävelemässä Hotelli Hanasaaren ravintolaan valkoiset aamutohvelit jalassa.

Sitten näkökenttään ilmestyi käsi, joka veti smart casual –jäänteeni kuivalle maalle.

Lits. Läts.

Hain takakontista puhtaan bleiserin ja menin puoleksi tunniksi huoneeseen kuivaamaan kenkiä kahdella hiustenkuivaajalla. Ehdin jopa alkudrinkeille ennen illallista.

Kärsin keskivaikeasta niskajäykkyydestä koko loppuviikon, mutta muuten selvisin ruhjeitta. Ja mikä mielenkiintoisinta, edes henkisiä vammoja ei syntynyt. Itse asiassa – päinvastoin. Koin heittäytymisen lopulta onnistumisena. Ai mitenkö?

Seuraavista syistä:

1. Mitään pahaa ei sattunut. (paitsi niskajumi, jonka vuoksi meinasin tehdä oharit yhdelle puhekeikalle)
2. Kamera ei mennyt rikki. Tämä oli kamerani ensimmäisen vastoinkäyminen ja se selvisi siitä. Voidaan ajatella, että se on hetken aikaa turvassa maailman pahuudelta.
3. Sain hyvän tarinan ja muiston tiimin alkutaipaleelta.
4. Selvisin nolosta vastoinkäymisestä ilman ainuttakaan häpeän tunnetta. Koin enemmänkin sairasta ylpeyttä.
5. Osaan varautua erilaisiin tilanteisiin esimerkiksi vaatehuollon osalta.
6. Löydän ratkaisuja ongelmiin siinä missä hotellivirkailija ei. Kengät kuivuivat alle puolessa tunnissa.
7. Opin paljon rantakallioista. Kuulin loppuviikon aikana myös muiden ihmisten vastaavia rantakalliokokemuksia. Mehustelimme niitä.
8. Merivesi tuntui yllättävän lämpimältä farkkujen läpi.
9. Jos olisin vain mennyt joogaan, niin kuin muinakin keskiviikkoina, ei näin olisi käynyt. Ensi viikollakin jää jooga väliin. Auts.

Sellaista.

No, mitä muuta viikon aikana tapahtui? Ei paljon muuta kuin äskeisen tapahtuman puimista erilaisissa tilanteissa.

Lisäksi: Pääsin englannin suullisesta kokeesta läpi hyvin pistein (4/5), minulle järjestettiin yllätysjuhlat lähestyvien syntymäpäivien vuoksi, sain uuden vastuun työsalkkuuni, tapasin erittäin mielenkiintoisen uuden kollegan, visiot lähtivät luovalle laukalle ja ostin tiistaina ruokatunnilla lennot Balille.

Balille? Balille. Tammikuussa, kahdeksi viikoksi.

Aurinkoista sunnuntaita ja kiitos kaikille merkityksellisestä viikosta,

Arvi