Siirsin tänä vuonna kamerasta tietokoneelle 8327 kuvaa. Niistä 1862 jäi koneen kuva-arkistoon ja niistä 141 päätyi Instagramiin. Loput 6465 kuvaa siirtyi ulkoiselle kovalevylle pölyttymään. Selasin kaikki 1862 kuvaa ja valitsin mielestäni 12 parasta.
Bali
Tein mielestäni mielenkiintoisen havainnon: Kuvaan matkoillani aika paljon, mutta pääosin kuvat kertovat jostain muusta kuin siitä, mitä minä käytännössä olen esimerkiksi tehnyt. Ne kertovat enemmänkin siitä, mikä on sillä hetkellä näyttänyt kuvaukselliselta.
Pian delfiilinien jälkeen rysähti. Ikkunaan, ensimmäinen maistiainen indonesialaisista merimetkuista, eli kunnon aalto. Ja ensimmäinen kunnon jytky, kun laivan nokka iskeytyi aallon harjalta toisen pohjaan.
”Ohoh”, ne sanoivat.
Montaakaan sellaista skootteria ei ole tullut viikon aikana vastaan, johon ei Suomessa olisi jotain sanottavaa joko Poliisilla, Liikenneturvakeskuksella, Sosialitoimella, Valviralla, Eviralla, Petalla, Säteilyturvakeskuksella tai Kilpailu- ja kuluttajavirastolla.
Vähemmän harjaantuneet surffarit sulautuvat helposti muiden joukkoon, sillä surffaaminen on pääosin laudan päällä mahallaan makaamista ja oikean aallon odottamista. Välillä korjataan ylipyrähtäneen aallon sotkemat hiukset silmiltä ja jatketaan valppaassa valmiudessa.
Uhkaavin tilanne sattui rantakahvilassa. Tällä kertaa olin varautunut aurinkorasvalla ja istuin varmuuden vuoksi varjossa. Mutta sitten sain päähäni tilata lasillisen paikallista viiniä, ”Chardonnayta”. Tiesin jo tilatessa, ettei se tulisi olemaan Chardonnayta.
Tapiolasta Cangguun on 21 tunnin trippi. Olen ihmisenä juuri sellainen, joka nauttii pitkistä lentomatkoista. Siinä on samaa viehättävyyttä kuin jonottamisessa. Erona tietysti jetlag, ummetus ja astraalikokemukset.
