Asetin valokuvaustavoitteen: Otan peltipurkkiratikasta sellaisen kuvan, jossa näkyy kyydissä olevia matkustajia, jotka tekevät jotain mielenkiintoista. Muut ratikat eivät tule kysymykseen, sillä ikkunoista ei näy riittävästi läpi ja – no, ne ovat rumia.

Tein mielestäni mielenkiintoisen havainnon: Kuvaan matkoillani aika paljon, mutta pääosin kuvat kertovat jostain muusta kuin siitä, mitä minä käytännössä olen esimerkiksi tehnyt. Ne kertovat enemmänkin siitä, mikä on sillä hetkellä näyttänyt kuvaukselliselta.

Uhkaavin tilanne sattui rantakahvilassa. Tällä kertaa olin varautunut aurinkorasvalla ja istuin varmuuden vuoksi varjossa. Mutta sitten sain päähäni tilata lasillisen paikallista viiniä, ”Chardonnayta”. Tiesin jo tilatessa, ettei se tulisi olemaan Chardonnayta. 

”Euroopan eurooppalaisimmasta kaupungista” on tullut ajan saatossa vähän eurooppalaisempi. Kulissina toimii samat, vuosisatojen saatossa patinoituneet punakatot ja goottiset kirkontornit, mutta kaduilla juokseva tarina alkaa saada tuoreita juonia.