Tämä ei ole vitsi. Tämä ei ole myöhäisherännäinen aprillipila. Tämä ei ole piipahdus, tämä on muutto. Tosiasiallinen muutto. […]
Matkustaminen
Se, että jokin paikka ehtii tulla tutuksi ja kotoisaksi lyhyen matkan aikana, tuntuu siltä kuin saavuttaisi jotain paikallisesta elämästä. Ihan kuin hetkellisesti integroituisi kaupungin arkeen. Vaikka se olisi käytännössä vain turistikahvilassa istumista.
Jonna on selkeästi kehittänyt itselleen lentopelon. En malta olla miettimättä, johtuuko lentopelko siitä, että lento pelottaa vai siitä, että yksinäisyys alkaa saada otettaan.
Kyllähän sen etukäteen jo sääennusteista pystyi laskemaan, että todennäköisyydet aurinkolomalle oli olemattoman pienet. Forecan arvaukset vaihtelivat kahden ja kolmen sadepisarapilven välillä oikeastaan koko lomaviikon ajalle.
Yllättävän paljon asioita tapahtuu vuoden aikana. Yllättävän suuri osa niistä tapahtumista on tallautunut muistikerrostumien alle ja uhkaa maatua mullaksi, unohtua. Kaikkea ei voi millään muistaa.
Kieltämättä Riikassa tuli pohdittua, että pitääkö sitä mennä lentokoneella Baltiaan katsomaan Netflixiä ja hengaamaan peiton alle vaikka se sujuisi Rengossakin aika kätevästi. Ja sitten mietin, että kyllä – ehdottomasti pitää!
Kylmä vesimeloni rouskahtaa ja jättää suupielet valumaan punaisia vanoja. Makeat puraisut vievät janon ja nälän hetken kauemmaksi. Tahmeat kädet ja kasvot pakottavat pulahtamaan lämpimään meriveteen.
Asetin valokuvaustavoitteen: Otan peltipurkkiratikasta sellaisen kuvan, jossa näkyy kyydissä olevia matkustajia, jotka tekevät jotain mielenkiintoista. Muut ratikat eivät tule kysymykseen, sillä ikkunoista ei näy riittävästi läpi ja – no, ne ovat rumia.
ARVI 