Miksi tykkään työstäni?

Yläkerran kanta-astuja tömistelee epärytmissä laminaatilla. Toinen naapuri pissaa kovaäänisesti ja käy sen jälkeen suihkussa kovaäänisesti. Minä makaan sängyssä miesflunssan jälkiyskässä kurkkuani selvitellen eikä uni meinaa millään saada otetta. Mieleeni tulee kysymys.

”Miksi minä oikeastaan tykkään työstäni niin paljon kuin tykkään?”

Oudohko kysymys pilkkopimeässä sillä tavalla yksin kysyttynä, mutta kun parempaakaan tekemistä ei ollut, kaivoin mielen mikroskoopin kotelostaan. Pohdintaan liittyi harkittu riski, sillä onhan se niin, että monesti väsyneenä vällyjen välissä laaditut ratkaisut eivät kanna viisautta seuraavaan aamuun.

Tällä kertaa älyköity vastaus oli kuitenkin tunnekokemukseltaan kaliiberia tömäkkä ja se palautui heti herätyksessä uudelleen mieleeni. Aamulla tiesin, että olin suurten vastausten ääressä.

Palataan kuitenkin vielä siihen edelliseen iltaan, jolloin kysymys lähti edessäni avautumaan. Miksi minä oikeastaan tykkään työstäni niin paljon kuin tykkään?

Tiesin, että vastaus ei tule löytymään yrittämällä löytää vastausta juuri tuohon kysymykseen, vaan vastaus tulee löytymään pohtimalla muita ajattelua aktivoivia kysymyksiä. Kun oikea kysymys löytyisi, olisi vastaus nenän edessä. Päädyin toisin sanoen soveltamaan Einsteinin ongelmanratkaisumetodia:

Mikäli minulla on tunti aikaa ongelman ratkaisuun, käytän 55 minuuttia ongelman määrittämiseen ja 5 minuuttia ratkaisujen miettimiseen. – Albert Einstein

Olisi kovin mielenkiintoista jos kykenisi muistamaan ja siten myös jakamaan muille sen ajatusketjun, jonka lopusta löysin kolme keskeistä syytä miksi tykkään työstäni niin paljon kuin tykkään, mutta valitettavasti mielestäni on pyyhkiytynyt valtaosa kyseisistä yöpohdinnoista – paitsi tietenkin se varsinainen lopputulos.

Muistan sen verran, että lähestyin asiaa aivan ilmeisten seikkojen, kuten kivojen työkavereiden, laajan verkoston ja monipuolisen tehtävänkuvan kautta. Muistan pohtineeni, että kiva kun työpäivät on niin erilaisia ja muita hieman laiskahkoja perusteluja.

Oltiin varmaan keskiyön tietämillä kun löysin avainkysymyksen. Se oli jotain sen kaltaista kuin ”mitkä ovat ne elämässä nautintoa tuottavat elementit, jotka toteutuvat ja toistuvat niin töissä kuin vapaa-ajalla?”

Koska töissä ei oikein voi siemailla hyvää samppanjaa eikä kitaransoitto varsinaisesti edistä mitään projekteistani oli otettava vielä yksi askel syvempään päähän: ”Mitkä työn luonteeseen – ei niinkään konkreettiseen tekemiseen – liittyvät elementit ovat näitä toistuvia juttuja?”

Ensimmäinen oli helppo: Filosofinen pohdinta. Seuraava syntyi heti perään: Estetiikka, kauneus. Kolmattakaan ei tarvinnut kaapia: Merkityksen luominen. Saanko avata näitä hieman?

Filosofia

Teen vapaa-ajallani paljon sellaista pohdintaa, jossa jokin epämääräinen asia saa jonkinlaisen muodon. Tykkään hahmotella prosesseja, aikatauluttaa, luoda mallinnuksia, listoja ja pyöritellä abstrakteja käsitteitä ikkunasta ulos katsellen.

En nyt lähde esimerkinomaisesti mainitsemaan näitä mallinnuksia ja prosesseja joita olen luonut, sillä ne ovat monessa tilanteessa pölhöydessään vain minua varten, mutta yhdenlaisena filosofisena pohdintana voidaan pitää tätäkin kirjoitusta, jonka kirjoittaminen tuottaa minulle itseisarvoisesti paljon iloa sen lisäksi, että siinä on jämäkkä(hkö) pointti.

Ja nyt tullaan ensimmäiseen pointtiin: Filosofinen pohdinta on nimittäin myös työssäni läsnä hyvin määräävästi. En ole filosofi, mutta olen kehityspäällikkö. Jos Sokrates eläisi vielä ja työskentelisi matkapuhelinoperaattorilla, hän olisi varmasti kehityspäällikkö.

Teen mallinnuksia käsitteistä, teen listauksia ja tiivistyksiä. Otsikoin, ryhmittelen, teen nelikentän tai mindmapin. Tutkin jotain ilmiötä, syy-seuraussuhteita ja pyrin tekemään siitä järkevän tai ymmärrettävän. Suunnittelen hähmäisestä ideasta jotain konkreettista. Pohdiskelen, filosofoin.

Pystyn siis käytännössä toteuttamaan itseäni ajattelijana, aika huikeeta sanoisin.

Estetiikka

Minulla on aina ollut silmää kauneudelle (lähinnä omasta mielestäni). Pidän kauniista tavaroistani kuten Macbookistani, silmälaseistani, kitarastani, talostani, viinilaseistani ja kellostani.

Pidän luomani musiikin kauniista tunnelmasta, kirjoittamieni lauseiden kauniista rytmistä ja ottamistani valokuvien kauniista valosta. Saatan helposti jäädä ihailemaan työni kaunista jälkeä – oli kyse sävellyksestä tai haravoidusta pihasta.

Saatan helposti jäädä ihailemaan työni kauneutta myös töissä. Ihan vaikka PowerPoint -esitystä. On hienoa, että PowerPoint -esityskin voi olla kaunis, eikä vain käytännöllinen informaatiotiivistelmä. Siinä on heti erilainen sävy kun ajattelee PowerPointit PowerPoint -taideteoksina.

Joku valmennus- tai fasilitointitilanne voi edetä kauniissa rytmissä tai tunnelmassa eteenpäin. Kauneutta on myös ihmisten välisessä harmoniassa kun he riemussa suin ratkovat yhteistä ongelmaa ja virittyvät yhteiselle taajuudelle. Sitä on aikaisissa aamuissa, hiljaisuuden ja kahvin auvoittamissa auringonnousuissa, jotka värjäävät junaradan takana siintävän betonilähiön oranssiksi.

Kauneutta on yllättävän monessa tilanteessa, kun pohdin työpäiviäni. On hienoa, että voin toteuttaa itseäni myös kauneuden ylistäjänä ja kauniiden asioiden luojana.

Merkitys

Kun soitan kitaraa, en esiinny tai yritä miettiä soiton absoluuttista oikeellisuutta. Yritän miettiä sitä vaikutusta, joka yleisössä syntyy tai on syntymättä. Yritän luoda jonkinlaista tunnereaktiota, on se sitten liikuttuminen tai riehaantuminen.

Jään monessa tilanteessa vapaa-ajallani pohtimaan tilanteen tai tunnelman merkityksellisyyttä ja sitä mistä se muodostuu. Yritän tulkita tilanteen luovia elementtejä ja sanoittaa niitä mahdollisuuksien mukaan. Saattaa olla kysymys miellyttävän seesteisestä työmatkasta tai energisestä sunnuntaisiivouksesta kotona.

On mielenkiintoista tutkia ja löytää arjen tilanteista merkityksiä, joita niissä ei päälle päin näyttäisi olevan ja siten tehdä mielenkiinnottomastakin tilanteesta kiinnostava.

Arjen työstäni suuri osa koostuu merkityksen luomisesta. Se voi olla merkityksen vahvistamista, sen jäsentelyä, sanoittamista tai merkityksen luomista sellaiselle asialle, jolla ei luontaisesti ole kovin suurta merkitystä.

Merkitys on merkityksellistä sillä se antaa jollekin asialle syyn. Syyn antaminen on merkityksellistä koska se antaa tekemiselle suunnan. Suunta on merkityksellinen sillä se saa ihmisen ryhtymään. Ryhtyminen taas on merkityksellistä silloin kun aikoo saavuttaa jotain.

Se, että voi työkseen luoda merkityksiä tekee työn itsessään aika merkitykselliseksi. Siinä on miellyttävä kaksisuuntaisen hyväntekemisen sävy.

Noniin, näistä kolmesta syystä minä siis tykkään työstäni niin paljon kuin tykkään.

Miksi sinä tykkäät työstäsi niin paljon kuin sinä tykkäät? Mikä saa sinut syttymään sisäisesti? Mitkä ovat ne keskeiset elementit, jotka toistuvat elämässäsi miellyttävinä – niin töissä kuin vapaa-ajalla?