Olen tykästynyt Uutisraportti-podcastiin. Se on kolmen hesarilaisen toimittajan muodostama paneeli, jossa ruoditaan viikon keskeisimmät uutiset. Viimeviikkoiset aiheet ovat olleet niin kutkuttavia, että ajattelin katsoa, josko saisin rakennettua ohjelman ympärille jonkinlaisen oheistuotteen.

Oheistuote on yksinkertaisuudessaan sellainen, että minä kerron omat mielipiteeni niistä aiheista, joita Uutisraportin Marko Junkkari, Anna-Sofia Berner ja Tuomas Peltomäki ovat pureskelleet. Lopuksi, niin kuin Uutisraportissakin, annan jonkun keventävän suosituksen, kuten kirjavinkin.

Hauskan tästä oheistuotteesta tekee se, että asiat, joista kerron mielipiteeni ovat useimmiten ehtineet jo vanhentua hektisen uutisvirran alajuoksulle. Jälkijättöisyys antaa minulle työskentelytilaa mutta on toisaalta omiaan paljastamaan jälkiviisaudesta hapantuneet torahampaani.

Sanoisin, että aika usein tulee käymään niin, että se mitä sanon mielipiteekseni on jonkun toisen viisasta ajattelua. Voi myös käydä niin, että listaan erilaisia näkökulmia ja kerron mielipiteeni olevan vähän niitä kaikkia.

Tarvitseeko tämä maailma renkolaisen mukavalveutuneen viisastelijan yhteiskunnallista yksinhuutelua? Ei varmaankaan. Tarvitsenko minä jonkun helpon, puoliksi pureskellun ja tarpeeksi usein toistuvan aiheen, jotta blogini säilyy elinvoimaisena edes omasta mielestäni? Todellakin tarvitsen.

Olkoon tämä taisteluni kyllästymistä, malttamattomuutta ja pseudojournalistista skuuppiluuppia vastaan. Pohdinnan, uteliaisuuden ja armorikkaan empatian puolesta.

Noniin, mennään viikon aiheisiin, jotka olivat: (1) Laura Huhtasaari vs. peruskoululaiset, (2) Vihreiden syöksykierre ja (3) D. Trumpin isin rahat

Laura Huhtasaari vs. peruskoululaiset

Tausta: Kansanedustaja Laura Huhtasaari twiittasi kuvasta, jossa perussuomalaisten puheenjohtaja [Halla-aho] ja presidenttiehdokas [Huhtasaari] oli asetettu lauseen ”Suomeen vai kuoleen” ilkeämmälle puolelle tamperelaisessa peruskoulussa. Giganttiset mittasuhteet saaneessa väännössä perussuomalaiset syyttivät koulujärjestelmää puolueen demonisoinnista ja kaikki muut perussuomalaisia lasten maalittamisesta.

Renkolainen yksinhuutelija: Kenelle ei tulisi paha mieli jos oma naama liimattaisiin kartonkiin pahisten puolelle? Minulle ainakin tulisi. En henkilökohtaisesti jaksa paheksua jo julkaistun kuvan uudelleenjulkaisua, mutta en silti itse olisi laittanut kyseistä kuvaa Twitteriin. Olisin ollut yhteydessä kouluun ja pyytänyt mahdollisuutta päästä keskustelemaan aiheesta opettajien tai jopa oppilaiden kanssa.

Jos kuitenkin olisin tehnyt kuten Laura teki ja media olisi minut tuominnut, olisin pyytänyt anteeksi vaikka se olisi tuntunut kuinka hankalalta. En olisi turvautunut siihen argumenttiin, että kuva oltiin julkaistu jo aiemmin, sillä sitä tietoa ei kuvan julkaisuhetkellä Laurallakaan ollut.

Jos olisin toimittaja, olisin pyrkinyt ensimmäisen skuupin jälkeen tuomaan keskusteluun jotain terävämpää, näkemyksellisempää ja yhteiskunnallisesti merkittävämpää kuin toistaan toraisemmat twiitit. Olisin hillinnyt himoani päästä piehtaroimaan perussuomalaisen töpeksijän omantunnontuskissa.

En olisi myöskään lähtenyt mässäilemään Huhtasaaren aiemmilla mokailuilla, se on enemmän tai vähemmän kiusantekoa. Viittaan Huhtasaaren gradujupakkaan. Se on ihan eri töpeksintä se.

Ihan turhanpäiväistä vouhottamista kaikilta osapuolilta, huutelen minä.

Kenen pitää pyytää anteeksi? Laura Huhtasaaren, vouhottajien ja tyhjäntoimittajien.

*****

Vihreiden syöksykierre

Tausta: ”Vihreiden syöksykierre jatkuu tuoreissa kannatusmittauksissa. Touko Aallon jäätyä sairaslomalle muut puolueen kärkinimet ovat ottaneet vastuun naurettavasta sekoilusta. Koska on mahdollista, ettei Aalto enää palaa puheenjohtajaksi, hänen tilalleen noussee joko Maria Ohisalo tai Ville Niinistön innokkaasti tukema Emma Kari.”

Renkolainen yksinhuutelija: Olen aina katsonut Vihreitä hyvällä – tuntuvat olevan tolkun väkeä. Vihreät ovat nähdäkseni ympäristön, sivistyksen, koulutuksen, vapauden ja monen muun 2000-luvun tärkeän teeman kestävällä puolella.

Mutta kun se tarina ei pure. Kun sitä tarinaa ei ehkä ole. Tai sitten sillä ei ole kertojaa. Tai sitten kertoja ei osaa kertoa sitä. Joka tapauksessa olennainen viesti ei tule läpi ja se mikä tulee läpi, on Touko Aalto ilman paitaa.

Nähdäkseni Vihreitä ei tule syöksykierteestä pelastamaan Touko Aalto, ei Emma Kari eikä Ville Niinistö. Pekka Haavisto voisi ottaa isällisen otteen puolueesta ja saattaa sen arvojensa mukaisille urille, mutta Pekka tekee nyt tärkeämpiä hommia.

Uskon, että jos joku Vihreät tuosta suosta nostaa, on se Maria Ohisalo. Nyt vaan nopeasti Maria puikkoihin ja vaaleja kohti.

Kenen pitää pyytää anteeksi? Touko Aallon, Emma Karin ja Ville Niinistön. Jani Toivola pyysikin jo.

*****

D. Trumpin isin rahat 

Tausta: ”The New York Times teki seikkaperäisen selvityksen, josta kävi ilmi ettei presidentti Donald Trump olekaan niin self-made man kuin uskottelee äänestäjilleen, ja itse asiassa isän rahojen siirrossa Donaldille näytettiin syyllistyneen raakaan verojen kiertoon. Mutta miksi loka ei tartu Trumpiin, ei millään eikä koskaan?”

Renkolainen yksinhuutelija: Itselleni ei oikeastaan ole merkitystä sillä kuinka suuri osuus Donaldin rahoista tuli isiltä ja kuinka paljon hän on lopulta tienannut itse. Tiedän, että Donaldilla on paljon hilloa. Hänen isällään Fredillä oli paljon hilloa. Minulla ei ole paljonkaan hilloa. Se on ihan fine.

Se, että jotain hätkähdyttävää Trumpin taustasta paljastuu, ei jaksa enää hätkähdyttää. Olen turtunut Yhdysvaltain presidentin typeryyksille. Olen turtunut niin syvästi, että en saa itsestäni irti sen koommin empatiaa kuin paheksuntaakaan.

Olen siirtynyt odottamaan seuraavia presidentinvaaleja. Uskon, että maapallo selviää seuraaviin vaaleihin saakka ja sitten presidentiksi valitaan joku toinen ihminen. Jos Donald valitaan uudelleen niin meidän täytyy vaan valita omissa vaaleissa niin hyvin, että maapallo pysyy kasassa vielä seuraaviin vaaleihin. Niihin Donald ei enää saa osallistua.

Kenen pitää pyytää anteeksi? Hillary Clintonin, ettei yrittänyt vielä kovemmin.

*****

Keventävä suositukseni

Yuval Noah Hararin uusin kirja 21 oppituntia maailman tilasta (2018) on jälleen järisyttävän hyvää luettavaa.

Hararin aiemmat kaksi teosta, Sapiens ja Homo Deus, ovat olleet hurjan opettavaisia valottaessaan niin historian kuin tulevaisuuden tapahtumia uudenlaisella ajattelun kirkkaudella.

21 oppituntia maailman tilasta hämmästelee juuri tämän päivän ilmiöitä ja luo niihin järkeä ja järjettömyyttä. Harari tekee sen vielä sellaisella kerronnalla, ettei lukemista malta lopettaa.

Sisällöllisesti Hararin kirjat päihittävät sata-nolla sen sahanpurun, jota minulle peruskoulussa syötettiin historian ja uskonnon tunneilla. Vahva suositus!

*****

Noin. Ensi viikolla uudet aiheet. Ehkä sama konsepti. Katsotaan tuleeko tästä tapa.