Tähän päivään herätessäni minulla oli vielä kaksi työpaikkaa, oikeastaan kaksi vastuullani olevaa toimipistettä. Heräsin normaalia aiemmin ja istuin sängyn reunalleni syvään hengittäen. En syönyt kotona aamupalaa, ruoka ei maistunut. Olin työpaikallani jo kun kello tuli 7:00. Tunnin päästä siitä, hain Prismasta omenakampaviinerin. Olin kutsunut esimieheni täksi päiväksi toiseen toimipisteeseeni, hän tiesi mistä oli kyse. Niin tuntui tietävän kaikki muutkin paikalle tulleet.

Aloitin aamuni töissä kuin minkä tahansa aamun, vaikka tiesin että tämä ei ollut minkä tahansa päivän aamu. Siivosin pöytäni ja poistin turhia sähköposteja tietokoneelta. Viimeistelin töitä kuin viimeistä päivää. Yritin saada kaiken valmiiksi jotta kaikkien olisi helpompi jatkaa tästä eteenpäin. Sitten tuli iltapäivä. Otin avainnipun käteeni ja aloin irrottamaan siitä avaimia yksi kerrallaan. Yksi kerrallaan asetin ne seuraajani kämmenelle. Avainnippuni, se puolittui ja samalla puolittui taakka harteillani. Hyvästelin vanhat työkaverini, toivotin kaikkea hyvää ja sanoin että tulen kyllä käymään vielä joskus. Tomaattikeittoani kaivaten, he jäivät sinne. Puolet päivän töistä oli tehty, puolet vielä jäljellä.

Nostin kytkintä. Yhtään katumusta tuntematta jätin Forssan kaupungin taakseni ja lähdin kohti seuraavaa tehtävää. Tehtävää, joka oli tässä tilanteessa yhtä välttämätön. Ajoin puolisataa kilometriä sadan kilometrin tuntivauhtia kohti toista vastuullani olevaa toimipistettä viimeistelläkseni työt sielläkin. Astuin sisään. Minua tervehdittiin iloisesti. Täälläkin selvästi tiedettiin etten ollut tullut jäädäkseni. Enkä viipynytkään kauaa, en edes takkia päältäni riisunut. Istuuduin takahuoneeseen ja keskustelin vallitsevasta tilanteesta hetken ajan kahden työkaverini kanssa. Toinen heistä pyysi minulta viimeistä palvelusta. ”Voitko käydä ostamassa vielä talouspaperia ennen kun lähdet?” Kieltäydyin ja läimäytin ryppyisen kymmenen euron setelin pöytään. Hän ymmärsi tilanteeseen vaikuttavat osatekijät.

Huokaisin helpotuksesta. Moni asia on tästä päivästä lähtien helpompaa. Stressi vähäisempää ja pystyn keskittymään paremmin oleelliseen. Annoin sähköpostinkantajalle viimeiset viestit toimitettavaksi. Valitsin sanojani hyvin tarkasti ja ennen kuin sanoin työkavereilleni ”hei hei”, kirjoitin sähköpostiini automaattisen poissaolovastauksen:

Olen lomalla ja palaan 20.5