Yksi suosikkiblogeistani on tolstoitolvasen Yksinkertainen mies! En tunne miestä erityisen hyvin, mutta syömme kuvainnollisesti samasta leipäpussista. Eikä varmasti siitä syystä, mutta kuvainnollisesti laulan myös samanlaisia lauluja. Saman työnantajan ja ajatusten samankaltaisuuksien lisäksi huomaan elämäntilanteissamme kirjoitusten perusteella yhteneväisyyksiä. Luen haaveilevan ja välillä yksinäisen miehen ajatuksia välillä kuin omiani. Hän jakaa ensimmäisessä artikkelissaan ajatuksen, jonka takia minäkin aloin kirjoittaa.

Yhdessä ajattelu on helpompaa ja auttaa ainakin minua tekemään päätöksiä. Kaipaan ajatuksilleni tukea ja edes hiljaista hyväksyntää jonkun kuunnellessa. Yksin ajattelu johtaa jopa siihen, että lopulta pohtii itsensä olemaan edelleenkin yksin. Sen hinnan maksaa vain ajattelija itse.

Tänään hänen kirjoituskynnyksensä oli ylittänyt ajatus: ”Pakotie, joka veisi jonnekin aivan muualle”. Tulipa sen jälkeen saunassa istuessa mietittyä tekstiä vähän pidempään. Mietin, että olisi hyvä olla erilaisia pakoteitä, kuin varauloskäyntejä. Paikkoja tai helposti saavutettavissa olevia mielentiloja, jossa kaikki on aina hyvin. Ei se sattumaa ollut, että istuin saunassa tätä asiaa pohtiessani. Sauna on sellainen paikka itselleni. Laitan Coldplay-soittolistan täysille ja samalla hetkellä kun istun kuumille lauteille hämyiseen huoneeseen, kaikki on jo hyvin. Pakokeinoja ja varauloskäyntejä on hyvä olla useita ja erilaisia, eri mielentiloja varten. Joskus unelmat sekoittuvat näihin pakokeinoihin, joskus unelmointi on se pakokeino. Kuten tolstoitolvanen kirjoittaa valveunensa päähenkilön ymmärtävän, pitää osata kuitenkin havaita ja arvostaa sitä mitä nyt on. ”Hän ymmärsi olla myös onnellinen, olihan hänellä enemmän kuin monilla tulisi koskaan olemaankaan”

Tuli mieleeni tarina kalastajasta ja liikemiehestä. Kerron tarinaa eteenpäin ja mietin sitä itsekseni aika ajoin. Kerron sen nyt omin sanoin.

Meksikolaisen rannikkokylän vuokramökissä viettää ensimmäistä lomailtaansa Amerikkalainen liikemies. Lääkäri määräsi hänelle hermolomaa ja irtiottoa hektisestä työelämästä. Liikemies päättikin ottaa rennosti, mutta sai siinä iltasella töistä vielä yhden puhelun. Puhelu palautti hänen mieleensä arjen kiireet ja stressin. Hän päätti lähteä kävelylle selvittelemään ajatuksiaan. Köpötellessään pitkin rantaviivaa hän huomasi laituriin juuri kiinnittyvän veneen ja sen kyydissä paikallisen herrasmiehen, kalastajan.

Liikemies päätti mennä kyselemään että tuliko sitä kalaa. Kalastaja näytti saalistaan ja kertoi kalojen olevan hieman erikoisempaa sorttia, keltaevätonnikaloja. Liikemies kehui miehen kalastustaitoja ja kysyi kuinka kauan tämän saaliin pyytämiseen meni. Kalastaja totesi ettei mennyt kauaakaan, hetki vain. Liikemies hieman hämmentyynenä jatkoi kyselyä: ”Mikset sitten kalasta enemmän jos sitä kalaa on tullakseen?”. Kalastaja vastasi että saaliista riittää mainiosti koko perheelle ja jää jaettavaksi jopa ystäville ja sukulaisille. Vapaa-ajasta harvemmin nauttiva liikemies kysyi tietysti että mitä tämä mies sitten tekee muun ajan. Kalastaja kertoi että viettää loppupäivän istuen riippukeinussa, lukee kirjoja, viettää aikaa lasten ja vaimon kanssa. Iltaisin hän menee ystävien kanssa soittelemaan kitaraa kylälle ja nauttii hyvistä viineistä.

Liikemies naurahti. Hänen ilmeensä kirkastui keksiessään huikean ajatuksen. Hän aikoi ehdottamasti jakaa sen uudelle tuttavalleen. Liikemies aloitti opastuksen: ”Sinun kannattaisi kalastaa nyt alkuun enemmän. Kun kalaa alkaa tulemaan kunnolla, myyt sitä ja ostat isomman veneen. Hetken kuluttua voit ostaa kokonaisen kalastuslaivueen. Perustat sen jälkeen säilyketehtaan, voisit siirtyä pikkuhiljaa kalastajan hommista johtotehtäviin. Tottakai, se tarkoittaisi samalla siirtymistä isompiin kuvioihin, isompii kaupunkeihin. Voisit johtaa suuryritystäsi New Yorkistä käsin.”

Kalastaja kysyi, kuinka kauan tähän koko projektiin kuluisi aikaa. Liikemies innostui vielä enemmän ja kertoi tämän kaiken olevan mahdollista jo 10-20 vuodessa. Maksimissaan, liikemies lupasi, siihen menee 25 vuotta. ”Tämän jälkeen, kun hommat alkavat pyöriä itsekseen, voisit myydä yrityksen ja kääriä hyvät rahat, miljoonat!”

”Miljoonat?”, kysyi kalastaja. ”Mitä sitten tekisin?”

Liikemies jatkoi itsevarmasti: ”Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja muttaa johonkin pieneen rannikkokylään, kalastella jos mieli vielä tekee. Voisit viettää aikaa lasten ja vaimon kanssa, istuskella riippukeinussa ja lueskella kirjoja. Iltaisin voisit mennä ystäviesi kanssa kylälle soittelemaan kitaraa ja nauttimaan hyvistä viineistä”

Ps. Mä lähen huomenna Madeiralle. Pakoon vai pois paosta?