Kaikki asiat tässä maailmassa ei ehkä ole ainoastaan itseäni varten olemassa.

Omasta näkökulmastani katsottuna maailma kuitenkin tuntuu aina vain pyörivän itseni ympärillä. Onhan se luonnollista. Suurin osa asioista mitä vastaan tulee, liittyy jollain tavalla minuun. Et ehkä osaa samaistua ajatukseeni, koska se on omani, mutta mieti itseäsi.

Maailman monimuotoisuus onkin jännittävä asia, sillä kaikki sen asukkaat kokevat tämän todennäköisesti samalla tavalla. Ympärillä tapahtuvat asiat tapahtuvat ja vaikuttavat jossain suhteessa jokaiseen minään.

Oletko tullut ajatelleeksi, että kaikkien vastaantulevien autojen sisällä on oikeita ihmisiä? Perusperiaatteeltaan samankaltaisia kuin sinä. Ne ajattelevat, syövät ja nukkuvat. Ne ovat oikeasti tulossa jostain ja menossa jonnekkin. Autot eivät aja edessäsi vain hidastaakseen matkaasi tai pitääkseen sinut valppaana. Niitä ei ole kukaan sinne asettanut vain rekvisiitaksi. Ne eivät ole siellä sinua varten, vaan autojen sisällä olevat ihmiset elävät omaa elämäänsä. Ne eivät katoa, kun ajat mutkan taakse.

Autoa ajaessa, toiseen autoilijaan on hankala tehdä mitään vaikutusta. Välttämättä toisen auton kuljettajaa ei edes näe, sillä on niin pimeää ja ajovalot häikäisevät. Jos toinen auto on todella hieno, saattaa ihminen vaikka ajatella, että haluaisi sellaisen auton. Kohtaaminen tiellä voi vaikuttaa seuraavan auton valintaan. Jos vastaantuleva tai edellä ajava auto ajaa todella hiljaa, tai vaikka kovaakin, saattaa sitä alkaa ajatella liikenneturvallisuuden kannalta. Ehkä hiljennän vauhtia, ehkä autoilija provosoi ajotyylillään minut uhkarohkeaan ohitukseen. Hän ei kuitenkaan aja nopeudellaan suhteessa minun maailmani optimaaliseen edelläajonopeuteen, vaan omaan maailmaansa juuri sopivalla nopeudella.

Meidän ajonopeuteen vaikuttavat asiat eivät ole samanlaisia, miten ne voisivatkaan olla. Mihin hermostut, jos siitä hermostut?

Kävin kaupassa ja mietin kuinka moni ihminen ajatteli minua siellä, teki jonkinlaista analyysiä. Otin korin. Jos takana tulevani ihminen mietti juuri ottaakko kori, vai kantaakko ostokset sylissä, ehkä minun esimerkkini rohkaisi häntä ottamaan korin. Jos hän toisaalta koki minut epämiellyttävänä tai todella erilaisena, hän saattoi olla ottamatta. Epätodennäköistä, mutta mahdollista jossain tilanteessa.

Uudehkot kenkäni kopisevat todella kovaa kivilattiaa vasten. Herätän huomiota ja varmasti joku teki sen perusteella minusta jotain johtopäätöksiä. Joku päättää olla ostamatta vastaavanlaisia kenkiä. Joku ajatteli että kävelen tahallani niin kovaa ja kaipaan huomiota. Joku ehkä piti ylimielistä kopsutteluani uhkaavana, kävelikin seuraavaan hyllyväliin ja löysi sieltä todella hyvän uuden pesuaineen. Ole hyvä vain.

Otinko jonkun ostoksista esimerkkiä ja saiko joku minusta inspiraatiota ruokavalintoihinsa? Miten vaikutin kassaneidin päivään hymyilemällä hänelle ja juttelemalla hetken hänen kanssaan?

Jokaisella pienelläkin, itselle merkityksettömällä teolla voi olla todella suuri tiedostamaton vaikutus toisiin ihmisiin.

Perjantaina sain Twitterissä viinivinkin yhden seurattuni twiitistä. Menin työpäivän jälkeen Alkoon ja etsin pulloa. Luin viinin arvostelua ja siinä sanottiin sen olevan Alkon valikoimassa. Vihdoin löydän oikean paikan hyllystä. Se on tyhjä. ”Uutuus”-lappu irvistää minulle kuin korostaakseen myöhästymisteni aiheuttamaa pettymystä. Kuljen hyllyjen väliä etsien korvaavaa pulloa. Suositeltu pullo on hinnaltaan reilusti yli normaalin haitarini, joten päätän satsata tähän tuuraajaankin.

Hapuilen katseellani ylähyllyä ja etsin mielenkiintoisen näköistä pulloa, mielenkiintoisuuden ollessa viiniasiantuntijuuteni alkuvaiheilla ainoa pullon valintakriteeri. Löysinkin mielestäni täydellisen pullon, joka osoittautui myöhemmin samana iltana parhaaksi viiniksi jota olen nauttinut.

Löysin ensimmäistä kertaa viinin, jota voin sanoa lempiviinikseni. Cantine Salvatore Rutilia.

Kiitänkö löydöstä itseäni, minähän sen valinnan tein? Vai teinkö? Joku muu herätti halun käydä Alkossa vaikka kotonani olisi ollut ihan hyvä viini jo ennestään. Joku muu määritti hintaluokan ja samalla hyllytason korkeuden sekä alkuperämaan.

Useimmiten on helpompi antaa kiitosta, kun on joku kenelle se kohdistaa. On helpompi samaistua henkilöön kun on kasvotusten hänen kanssaan ja kuuntelee hänen tarinoitaan. On helpompi ymmärtää ja kokea muiden ihmisten olemassaolo, kun näkee heidät.

Näihin syihin vedoten toteaisin, että on hyvä nähdä paljon ihmisiä, kuunnella heitä ja yrittää ymmärtää heidän motiivejaan. On toisaalta hyvä välillä miettiä ketkä kaikki, ja miten, ihmiset vaikuttavat itseen piilosta käsin. Mustan tuulilasin tai nimimerkin takaa.