On jollain tavalla edesvastuutonta antaa minulle – henkilölle, jonka silmissä sumenee jo pelkästä sähköpostiin tulleesta lentolipputarjouksesta – pääsylippu matkamessuille. Se tuntui yhtä hyvältä idealta kuin päästää alkoholisti viinakauppaan vain katselemaan etikettejä. Jostain syystä kuitenkin, odotusten vastaisesti, messut olivatkin buranaa matkakuumeelleni.
Koko matkan messukeskukseen kuuntelin luottokorttini vaikerointia; se joutuisi kohtaamaan nyt pahimmat pelkonsa. Pitkä viikonloppu Itävallan Hallstattissa, pienessä kylässä järven rannalla jota ympäröi jylhät, korkeat vuoret. Ehkä matkahintaan kuuluisi vierailu Dachsteinerin tilalla, jossa voisi maistella voimakkaita juustoja lumisten huippujen noustessa silmänkantamattomiin.
Tai sitten kahden viikon viinimatka ranskalaisille tiloille, jona aikana päästään tutustumaan hedelmäisiin Alsacen Rieslingeihin ja Rhone -joen varrella varttuneisiin mausteisiin ja marjaisiin punarypäleisiin. Pakettiin voisi kuulua yöpymiset vaihtelevasti tasokkaissa hotelleissa ja viinitilojen kosteissa kellareissa. Matkaan lähtisi pieni seurue, jota johtaisi arvostettu sommelier.
Luottokunnan tappioksi ja itseni onneksi tällaiset tarjoukset jäivät vain pelonsekaisiksi haaveiksi. Messuilla oli tarjolla lähinnä kaikkea muuta. Unkarilaisesta hammasturismista Forssan suvi-iltoihin.
Pohdin lasketaanko risteily edelleen matkustamiseksi vai voidaanko sen tunnustaa jo olevan vain yksi halvan kaljan toimitustapa. Tottakai pohdin myös onko Fröbelin Palikat edelleen se keino, jonka avulla risteily saadaan verhoiltua kokoperheen lomamatkaksi.
Kuljin metrilakuosaston ja kokkikirjaosaston läpi seuraavalle matkailuun liittyvälle osastolle. Pääsin lähimmäksi viinitiloja ja juustoisia tarinoita karibialaista allasbaaria jäljittelevässä exhibitionissa, jossa kaksi punanaamaista karaokemiestä (Ile Vainio ja joku hänen ystävänsä) lauloi ja kertoi silmät turvoksissa tarinoita toveruudesta. Lavan vieressä oli ihka aito Pool Bar, josta pystyi ostamaan kylmiä esanssisia virvokkeita ja pikkupurtavaa.
OnniBussilla kaukaa paikalle saapunut satapäinen kanarialintuparvi taputti ja joi kahden desin pulloista keskiolutta. Tunnelman autenttisuudesta täydet pisteet; realistisempaa kuvaa minkä tahansa aurinkorannan paikallisesta Heikin Baarista on hankala toimittaa.
Seuraavana oli vuorossa sitten…OnniBussiosasto. ”Matkat alken 1€, plus 1€ varausmaksu” – eli alkaen 2€? Parempaa tarjousta saa hakea metrilakuosastoltakin.
Olivat ajaneet bussin ihan sisälle asti, jotta ihmiset pääsevät tutustumaan maanteiden ärhäkkäimpään hintakilpa-autoon. Itse en käynyt tarkistamassa, mutta käsittääkseni kyseessä on ihan tavallinen linja-auto. Viereisessä karavaanihallissa oli sentään näytillä ainakin sata avaruusmatkailuautoa, joissa jokaisessa oli mitä erikoisempia nappuloita ja vipstaakeja. Yhden kyydissä mahtui kuljettamaan jopa Nissan Micraa. Miksi toisaalta ostaa sellaista kun voi matkustaa OnniBussilla eurolla+eurolla?
Suomi -osastolla kaupattiin norjalaisia villapaitoja ja soitettiin haitaria. Jokaisesta suomalaisesta kaupungista oli tehty mielenkiintoinen matkailukaupunki lisäämällä kaupungin nimen eteen vain sana ”Visit”. Visit Kokkola, Visit Lahti, #visitlahti jopa, Visit Forssa, Visit Turku. Joku matkailumarkkinoinnin konsultti nauraa paraikaa matkalla pankkiin.
Finnair oli tuonut näytille uuden lippulaivansa, Airbus A350:n – metrin kokoisena pienoismallina. Ihmiset tuijottivat sitä hiljaa. Siinä se nyt on. Jonain päivänä vielä.
Kiersin vielä nopeasti läpi karavaanipuolen huokaillen taloautojen hintoja. Samalla rahalla saa kaksi Nissan Micraa ja kesämökin. Siitä huolimatta, kyllä siellä vaan kauppaa väännettiin. Seurasin erästäkin tilannetta, jossa kyseenalaisen potentiaalinen ostaja sanoi myyjälle että tarjoo kalja niin mä meen jatkaa miettimistä tonne. Myyjän kiusallisesta hymystä päätellen kaljaa ei tarjottu eikä Hymeri sittemmin vaihtanut omistajaa.
Mies lähti kävelemään kohti Viking Linen osastoa ja minä parkkihallia.
Voidaan siis todeta, että messuvisiitti oli kaikin puolin onnistunut. Matkakuume on selätetty. Tällä kertaa vähän poikkeuksellisin keinoin, ilman yhtään uutta lentolippua. Läpileikkaus suomalaisturistin sielunmaisemasta aiheutti sellaisen hylkimisreaktion, että sitä jää toistaiseksi ihan mielellään vaan kotiin.
Okei! Oli siellä hyviäkin juttuja. Mutta ummistin silmäni niiltä, enkä aio miettiä niitä, koska olen juuri nyt sellaisessa tasapainon tilassa, että ei ole pakonomainen tarve matkustaa jonnekin.
*Tätä kirjoitusta ei luonnollisestikaan toteutettu yhteistyössä matkamessujen kanssa.
ARVI 