Hyppäsin pirssistä juutalaiskaupunginosassa. Kuin orjantappuraiseksi pitkänperjantain kruunuksi pääsiäisen viettoon Krakovaan tullut suomalainen poikakuoro huutolauloi tunnettua kotimaista kärsimyslaulua: WOOOOO – Via doloroossaaaa! Mitäpä muutakaan saatoin tehdä, kuin yhtyä huutoon: Kärsimysten tie!

Klassikko. Vaikka en ensimmäisenä odottanutkaan kuulevani Tommi Läntistä puolalaisen taiteilijakylän karussa keskipisteessä, ymmärsin myöhemmin kappalevalinnan olevankin jotain muuta, kuin keskikaljanhuuruista rahvaanomaisuutta.

Via Dolorosahan on se tie, jota Jeesus tarinan mukaan käveli risti seljässään kohti välikuolemaansa. Välikuolema ei kuoropoikien kohdalla ainakaan lauluäänen perusteella ollut vielä puolenyön aikaan ajankohtainen, eikä kirkkohistorian tuntemuksestakaan heitä voi moittia – kyseessähän oli siis juuri samainen merkkipäivä, jolloin Jeesus ko. tarinan mukaan käveli tuota samaista Via Dolorosaa, kärsimysten tietä.

Miksi sitten laulaa Tommi Läntistä pitkäperjantaina Krakovassa, eikä esimerkiksi Jerusalemissa, jossa Via Dolorosa oikeasti sijaitsee? Halpa kalja on tietysti ensimmäisenä mieleen tuleva, tuskin edes kovin kaukaa haettu, syy. Mutta toisaalta täytyy myös muistaa, että Jeesus oli juutalainen ja mikäpä muukaan kaupunginosa yhdistäisi juutalaisuutta ja riistoa niin katkerasti kuin Kazimierz.

No, en ajatellut tässä kohtaa avata sen enempään kaupunginosan historiaa saati kirkkohistoriaa, kun en niistä mitään tiedä. Otin kuitenkin muutaman kuvan:

Väittäisin että tulen suunnistamaan Kazimierziin aina seuraavillakin Krakovan pyrähdyksillä. Suosittelen itse kullekin. Aurinkoiset kadunvarsilounaat, puoli-ilmaiset valkoviinit, karun kauniit kulissit ja huoleton meno – voisin tykätä viettää siellä vielä vähän pidemmänkin perjantain.