Istuin Länsi-Loviisalaisen lomaosakemökin terassilla ja katselin tuulta väistelevän koivikon läpi golfkentälle. Oli kesän viimeisimpiä hetkiä viihtyä iltapäivän aurinkokylvyssä lyhyissä hihoissa. Lasittuneen tunnelman ja hiljaisuuden rikkoi vain satunnainen proseccolasin kilke kun se palautui huulilta puupöydän kannelle.

Ajatukseni huojuivat pitkien koivujen aaltoliikkeessä puolelta toiselle. Pohdin lukemaani, jonka mukaan puut taipuvat tuulessa mielellään yhteen suuntaan, mutta toiseen suuntaan taipuessaan ne napsuvat poikki. On ilmeisesti tyypillistä, että kova tuuli opettaa metsän kumartamaan ja kun sitten jonain päivänä yllätysmyrsky vihmoo väärästä ilmansuunnasta, tulee lastua ja purua.

Enemmän kuitenkin pohdin lasissani helmeilevää kuohuviiniä, proseccoa. Niin mukavaa makua ja mieltä kuin kuplainen hedelmämehu normaalisti suokin, ei tämä kyseinen yksilö lisännyt tunnelmaan sitä elementtiä, jota lajitoverinsa yleensä kykenevät toimittamaan. En sano, että se maistui vichyltä, mutta värinsä ja suutuntumansa puolesta olisin voinut erehtyä.

Onneksi en ollut kuplaveden ja epäilevän mieleni kanssa yksin. Vieressä istuva ystäväni koki samaa, hankalasti myönnettävää mielipahaa – prosecco ei nyt vaan uponnut. Pienen pohdinnan jälkeen päätimme varmistua siitä, ettei vika ollut meissä. Yhdessä tuumin totesimme parhaaksi käytännöksi samppanjan korkkaamisen.

Kuin suoraan hedelmistä puristettua, pienillä pursuavilla vaahtopäillä kuorrutettua, täyteläisen ilon ja riemun lähdevettä poskissa pyöritellessäni tajusin, että samppanja tulee ehdottomasti olemaan yksi tämän syksyn teemoista. Syksy on uusien alkujen aikaa ja tämä syys tulee saamaan sadonkorjuussa paremmat poreet.

Oi, sitä uudelleenheräämisen tunnetta, kun saa muistutuksen siitä, miksi onkaan olemassa erikseen kuohuviiniä ja erikseen samppanjaa. Sen muistaa, kun sen maistaa.

En kiistä, etteikö prosecco edelleen sopisi italialaisen illallisen alkudrinkiksi tai cava muuten vaan kilisteltäväksi, mutta milloin on kyse nautiskelusta, on silloin kyse samppanjasta.

Mitä samppanjateema sitten käytännössä tarkoittaa? Se on todennäköisesti aiheeseen paneutumista, tutkimista, arvostelemista ja myös hilpeitä hetkiä. Lopulta samppanjasyksy huipentuu kauden päätapahtumaan lokakuun viimeisenä viikonloppuna, Viini ja Ruoka -messuille. Uskoisin, että siellä viimeistään kruunataan suosikkimerkit, jos ne eivät jo aiemmin ole löytyneet.

Tänään on perjantai ja hyvä työviikko on takana. Aurinko näköjään kaataa vielä viimeiset kesän rippeet etupihalle. Ehkäpä tuolla vielä pärjäisi t-paidalla. Taidan ottaa lasillisen kuivaa kuplivaa ja mennä kokeilemaan. Erinomaista viikonloppua!

---

Samppanja on siis ensimmäinen syksyn kolmesta pääprojektista. Loput kaksi selvinnee seuraavista kirjoituksista. Mitä projekteja itselläsi alkaa?