Tässä artikkelissa esiintyvät kuvituskuvat pyrkivät tuomaan julki syksyistä sielunmaisemaani – toisaalta seesteistä kuin tyynen pihalammikon pinta ja toisaalta moniulotteista ja yllätyksellistä kuin maatuskan loputtomat uumenet.
Syksy
En heti keksi huvittavampaa näkyä Rengon pimenevässä illassa, kuin itsensä Prahan matkalla turvottanut kolmekymppinen toimistotyöntekijä yrittää hanuri pystyssä saada itseään metso-asanaan vai mihin lie.
Näen heidät – kansakunnan kuvitteellisen kerman – ympärilläni ja tunnen hetkeksi kuuluvani tuohon elitistiseen kakkuun, vaikkakin nahkatakissa ja mustissa farkuissani, kun maiskuttelen pikkuhaarukalla poroleivosta ja samppanjaa. Hienostelu, hauska harrastus.
Yksikertaistamalla voisi sanoa, että ilon osuutta elämässä voi lisätä kahdella tavalla. Voi sitä varmasti lisätä useammallakin tavalla, mutta tehdäkseni asiasta helppoa, sanon kahdella.
Kaikki ympärillä oleva maailma unohtui, työt unohtuivat, pyykit unohtuivat, Pokémonit unohtuivat ja aloin tapittaa valokeilassa värisevän maailman kulkua. Totta ja epätotta samaan aikaan.
Tänään on perjantai ja hyvä työviikko on takana. Aurinko näköjään kaataa vielä viimeiset kesän rippeet etupihalle. Ehkäpä tuolla vielä pärjäisi t-paidalla. Taidan ottaa lasillisen kuivaa kuplivaa ja mennä kokeilemaan. Erinomaista viikonloppua!
Historian syksyni ovat olleet usein käänteentekeviä. Kun puista varisevat lehdet ovat alkaneet värittää kylmissään värjöttelevää nurmikkoa ja auringon valo […]
Tämä on syksy ja nyt
Tulen kotiin ja laitan takkaan tulet. Avaan tietokoneen. Luen sähköposteja, päivitän Facebookkia, päivitän Twitteriä. Sen jälkeen luen nettilehtiä […]
ARVI 