Hokasin, miten elämään voi lisätä iloa. Tajusin, mitkä asiat tuottavat sitä ja miten sitä voi suoda itselleen systemaattisella tavalla. Ymmärsin, että elämänilon lisääminen on omissa käsissä, sitä voi harjoitella ja siinä voi kehittyä jatkuvasti. Niinpä, oho.
Yksikertaistamalla voisi sanoa, että ilon osuutta elämässä voi lisätä kahdella tavalla. Voi sitä varmasti lisätä useammallakin tavalla, mutta tehdäkseni asiasta helppoa, sanon kahdella. Ensinnäkin lisäämällä elämään monipuolisesti sellaisten asioiden määrää, jotka tuottavat iloa. Toisaalta vähentämällä huolien ja murheiden määrää. Kas näin:
Loogista? Kyllä. Helpommin sanottu kuin tehty? No kyllä, mutta niin on monet muutkin asiat helpommin sanottu kuin tehty. Paitsi sellaiset, jotka eivät ole. No kuitenkin, kuinka se sitten käytännössä on tehty? Minäpä kerron.
Eräänä iltana, joinain viikkoja sitten istuin tylsistyneenä sohvan nurkassa ja selailin puhelimellani somea. Raivostuin itselleni. Raivostuin, koska sohvalla löhöäminen on viimeisin asia, jota oikeasti haluan tehdä ja somen selaaminen kruunasi vielä turhuudellaan tilanteen toivottomuuden.
Päätin innostua ensimmäisestä esineestä, joka käteeni tarttuisi ja keksiä jotain kehittävämpää tekemistä. Kas, kirja!
Stephen Coveyn 7 Habits of Highly Effective People oli päällimmäisenä keskeneräisten kirjojen pinossa, joten avasin sen. Auki jääneellä aukeamalla Stephen kysyy: Mitä sellaista voisit tehdä, joka säännöllisesti tehtynä vaikuttaisi henkilökohtaiseen elämääsi myönteisesti? Aika hyvä kysymys! (Voit pitää tauon lukemisessa ja vastata tuohon kysymykseen)
Sitten Stephen piirtää taulukon…
…ja kysyy: eikös vaan, että se tai ne asiat, jotka listasit, kuuluvat taulukon 2. lokeroon – ne ovat siis tärkeitä, mutta ei kiireellisiä ja jäävät siksi usein kiireellisten asioiden varjoon. Kyllä, vastasin. Sinne kuuluvat ne asiat, joita pitäisi tehdä, mutta jostain syystä ei tule tehtyä, ainakaan tarpeeksi usein.
Ne ovat asioita joita kaikki tietää että pitäisi tehdä, mutta joita kukaan ei tee.
Nämä kakkoslaatikon asiat ovat niitä, joita menestyksekkäät ihmiset pääosin tekevät. Auts. He tekevät myös kiireisiä ykköslaatikon asioita, mutta eivät neloslaatikon asioita. Auts. Kolmoslaatikkoon mennään vain muiden takia.
Oivalsin, että tämän saman ajattelukaavan kautta voin johtaa itseäni tekemään – kyllä, noita merkityksellisiä asioita – mutta myös tuottamaan enemmän iloa elämääni. Ennen kuin olin saanut piirrettyä oman versioni taulukosta, ymmärsin, että onnellisuuden lisääminen olisi yksi tämän syksyn pääteemoista. Syksy on uusien alkujen aikaa tämä syys kääntää ilovipua reilusti isommalle!
Sitten hahmottelin oman taulukkoni…
…ja aloin listata asioita, joiden tekemisen jälkeen olen yleensä iloinen tai ainakin iloisempi kuin ennen tekemisen aloittamista. Sellaisia, kuten lukeminen ja kirjoittaminen.
Listasin myös asioita, jotka turhauttavat, turruttavat ja löystyttävät mieltäni. Kuten löhöily tai some. Sen jälkeen käytin listauksen rahasuodattimen (tuhlausta/säästöä) läpi ja asiat löysivät pian omiin lokeroihinsa. Näin:
Kertaus: Kakkoslaatikon asiat ovat niitä, joita menestyksekkäät ihmiset pääosin tekevät. He tekevät myös ykköslaatikon asioita, mutta eivät neloslaatikon asioita. Kolmoslaatikkoon mennään vain muiden takia. Tässähän on onnellisempien iltojen kaava! Enää tarvitaan tavoitteellistaminen.
Koska kyseessä on uusi tapa lähestyä iloa ja halusin sen toimivan, suhtauduin siihen maltilla. Lähdin liikkeelle kahdesta kakkoslaatikon asiasta päivää kohden. Eli joka päivä pitää löytyä aikaa kahdelle säästäväistä iloa (2) tuottavalle asialle.
Silloin kun on rahaa, keskityn myös tuhlaavaa iloa (1) tuottaviin asioihin, mutta vähennän merkittävästi turhautumista (3, 4) tuottavia asioita elämästäni. Käytännössä tämän pitäisi siis tarkoittaa sitä, että useammin kuin aiemmin tunnen itseni iloiseksi ja harvemmin kuin aiemmin tunnen itseni turhautuneeksi.
Noin. Sehän on siinä. Ei tämä nyt kovin tieteellistä ole, mutta uskon, että kun uskoo johonkin, se toimii.
Pitäis tulla kiva syksy.
ARVI 