Bussi nytkähti liikkeelle kun olin vasta puoliksi sisällä. Horjahdin onneksi oikeaan suuntaan ja sain kaiteesta otteen, sillä kohta kaahattiin jo täydessä vauhdissa. Rauhallisuus näkyy chileläisten meiningissä kaikkialla muualla paitsi liikenteessä. Ja nyt oltiin vielä aikataulusta jäljessä.

Olimme matkalla Concónin kylästä kohti Valparaíson keskustaa. Tie myötäilee Tyynenmeren piirtämää rantaviivaa noin puolen tunnin linja-autokyydin verran. Avoimet ikkunat ja yllättäen myös ovet pitivät huolen siitä että meri-ilma pääsi viilentämään rystyset valkoisena kaiteissa roikkuvia hikimärkiä turisteja.

Valparaíso sijaitsee siis Chilen rannikolla, noin 120 kilometrin päässä maan pääkaupungista, Santiagosta luoteeseen. Se on sekä historiallisesti, että edelleen eteläisen Tyynenmeren tärkeimpiä satamia, Chilen toiseksi suurin metropoli mutta ennen kaikkea taiteellinen kulttuurikaupunki jossain hipin ja hipsterin välimaastossa.

Jäimme bussista satama-alueella, missä mylvi niin erikoista porukkaa että päätimme pistää google mapsit visusti taskuun ja ottaa taksin hotellille. Hotel Terranostra sijaitsikin lopulta hyvin lyhyen taksimatkan päässä, aivan erinomaisella paikalla, historiallisen korttelin kupeessa.

Valparaíson historiallisen korttelin ja oikeastaan koko boheemin kaupungin värikäs, amfitetterimainen ilme on peräisin 1800-luvun jälkipuoliskolta, jolloin sana Tyynenmeren jalokivestä alkoi levitä merimiesten keskuudessa. Eurooppalaisten siirtolaisten tietoon Valparaíso tuli vapaamielisen kulttuurin aina vastaanottavaisena satamalaiturina, Little San Franciscona. Värit ja pensselit alkoivat sekoittua.

Se on oikeastaan jatkuvaa rinnettä ja rappusia kaikkiin ilmansuuntiin. Labyrintin sokkeloissa kulman takaa avautuu aina vain värikkäämpiä seiniä, viirejä ja lankaan pujotettuja kertakäyttömukeja. Graffiteja, julisteita, kasvokuvia. Vaikuttaa siltä, että kaikki asukkaat ovat jonkin sortin taiteilijoita.

Ihmiset valokuvaavat toisiaan muraaleja vasten, juovat tuorepuristettuja hedelmämehuja näköalakahviloissa ja hymyilevät. Joku on kaivanut grillin talonsa eteen ja alkaa pian myydä hampurilaisia. Nuoret reppureissaajat etsivät kartat käsissään hostellia. Aurinko paistaa.

”We are not hippies, we are happies”, sanoo seinämaalauskin, mutta kaikkia alueen asukkaita selfiekepit eivät selvästi miellytä; ainakin yksi kyltti ottaa kantaa lisääntyneeseen turistivirtaan huolestuneena oman kotimiljöönsä stabiliteetistä.

Gentrifikaation, eli keskiluokkaistumisen pelko on sinänsä varmasti aiheellinen, sillä kyllä alueen vetovoima on maaginen kaikessa hilpeydessään. Historialliseen kortteliin on jo nyt pakkautunut Tripadvisorin mukaan kaupungin parhaimmat ravintolat ja pari hyvätasoista hotellia. Ei ole pitkä matka siihen, että joku kuparipohatta ostaa muutaman kokonaisen talon, remppaa ne ja laittaa isolla hintalapulla yksiöitä myyntiin.

Ihan mielelläni voisin itsekin pienen kesämökin sieltä lunastaa.

Iltapäiväkävelyn jälkeen söimme aikaisen illallisen La Consepcionissa, jonka piti arvioiden mukaan olla huippukyökki. Sanoisin kuitenkin, että niin kuin monessa muussakin chileläisessä illallisravintolassa, maisemat olivat maukkaammat kuin itse ruoka.

Tämän tietäen suosittelisin mielummin syömään esimerkiksi suklaakakkuja tai vohveleita jossain viehättävässä kahvilassa ja nautiskelemaan lasillinen carmenérea juustolautasen kanssa vaikka viinibaarin kattoterassilla auringon laskiessa hökkelikyläkukkulan taa.

Ennen hämärää hiivimme takaisin hotellille ja hieroimme after sunit punoittavaan ihoon.

Seuraava aamu oli maanantai ja kaupungin hälinä alkoi aikaisin. Hotellin parveekkeelle raikasi katubändin soitto, dieselbussien röhinä ja hedelmiä liikennevaloihin jämähtäneille autoilijoille myyvät kaupustelijat. Otimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme köpöttelemään kohti päälinja-autoasemaa ja takaisin kohti Santiagoa.

Parin päivän reissu rantakyliin oli mielenkiintoista vaihtelua muuten kaupunkipainotteiselle lomalle. Mielikuvitelmieni Chile oli ehkä juuri tämän – Valparaíson ja Concónin, kaltainen; rosoinen, paahteinen ja kirjava.

Mitä muuta Chile sitten oli, selvinnee seuraavasta kirjoituksesta.