Elin pitkälle nuoruusvuosiin syömättä lainkaan jouluruokaa. En pitänyt kinkusta, en perunalaatikosta, enkä varsinkaan rosolleista tai lipeäkalasta. Jouluruokailu oli välttämätön vaihe kohti illan iloisinta hetkeä. Jälkikäteen ajateltuna monet perinteet olivat. Vihjeitä, jotka kertoivat, että joululahjojen jako on taas vähän lähempänä.

Lahjapaperin repiminen oli se mikä sai onnellisuusbarometrin viisarin tikkaamaan. Kohta, jossa joulun onnistuminen punnittiin. Kuinka monta pakettia Arville? Mitkä toiveet toteutuvat? Parituntinen pakettirumba oli syy laittaa tonttulakki päähän ja laulaa sydämeen kätketystä joulumaasta. Yhtenä jouluaattona oli pakko mennä kesken kaiken nukkumaan kun joulupukin odottaminen kävi liian tuskaiseksi.

Onneksi mainitsemani vihjeet, jouluperinteet, pysyivät vuosi toisensa jälkeen samoilla paikoilla. Ennakoitavuus säilyi. Aamulla on aina sauna, sitten on puuro, sitten on Lumiukko, sitten on joulurauhan julistus, glögit, hienot vaatteet ja niin edelleen. Sitä pystyi lopulta turvallisin mielin heittäytyä perinnevirran armoille ja luottaa siihen, että lopulta koko vuosi huipentuu hulppeaan lahjakasaan.

Jossain vaiheessa kun aloin ostaa itsekin lahjoja, ajattelin että joulun tarkoitus ei ole saada lahjoja vaan antaa niitä muille ja saada siitä hyvä mieli. Lahjakeskeisyys säilyi vaikka näkökulma vaihtui.

Annoin kyllä pienenäkin lahjoja, mutta ne olivat lähinnä vanhempien kirjahyllystä napattuja kirjoja jotka ison teippimäärän avulla sain käärittyä lahjapaperirullan sisään. Mitä antaa lahjaksi ihmiselle, jolla on jo kaikkea? – Hänen omia tavaroitaan, uudelleenpaketoituna.

Huomaan asioiden olevan nyt hieman toisin. Olen toki aistinut sen jo vuosia, mutta nyt sen pystyy ehkä muotoilemaan sanoiksi. Joulun vieton tarkoitus ei tietenkään ole ne lahjat, ei saatuna eikä annettuna. Mutta ei itse asiassa ne perinteetkään.

Joulun syvin olemus on tietyllä tavalla perinteiden vaikutusalueen ulkopuolella. Se on multa, johon perinnejuuret kasvavat. Perinteet – sauna, ruoka-aika, lahjojen jako – on nostalgiaa, mukavan muiston toistoa. Usein se onnistuu ja tiet menneisyyden muistoihin aurautuvat. Perinne vahvistuu ja tavat juurtuvat syvemmälle sukupolviin. Eikä se lannista, vaikka aina ei onnista. Ensi vuonna on taas uusi joulu.

Uskon että joulun taika antaa perinteille kuin myös uusille tavoille mahdollisuuden kukoistaa, en siihen että joulu muodostuu perinnehetkistä. Joulun syvin olemus on siis uskoakseni saavutettavissa ilman yhtään sääntöä tai sopimusta. Ehkä jopa isommin!

Mitkä jouluteot tuottavat iloa ja mitkä tehdään vain perinnettä ylläpitääksemme? Minkälaisia asioita unelmien joulu sisältää?

Nopeasti ajateltuna se olisi itselleni yhdessäoloa, rentoutumista, rauhallisuutta, kiireettömyyttä, kirjaan uppoutumista, hilpeää hihittelyä, hyviä ruokia ja juomia. Mielenkiintoista on, ettei listalla mainita peseytymistä, aamupalaa, yhtään tv-ohjelmaa, pukukoodia eikä joululaulua.

Jostain syystä sitä tulee kuitenkin vuosi vuoden jälkeen uskottua, että nimenomaan nämä valitut perinteet tietyllä tavalla toteutettuina tuovat joulun tunnun.

”Mutta kun joulusauna kuuluu olla aamulla!”

Mitä tapahtuisi jos se olisikin iltapäivällä? Mitä jos joulupuuron sijaan syötäisiin hulppea joulubrunssi kakkuineen ja piirakoineen. Mitä jos joulurauhan julistuksen sijaan vietäisiin naapurille joulukori rauhan merkiksi? Tai jotain.

Mitä jos mitään ei pitäisi olla, koska kuuluu olla, vaan asiat olisivat koska niiden juuri sillä hetkellä halutaan olevan?

On tietysti hankala ajatus, että pitkään perinteenä ollut tapa olisikin vanhentunut sillä tavalla ettei se ole vuosiin onnistunut nostalgian nostatuksessaan vaan on vain suoritettu, jotta päästään seuraavaan prosessin vaiheeseen. Glöginjuontihetki voi aktivoitua kun puuronsyöntihetki on suoritettu.

Joulu on perinteisesti hyvin perinnerikas kesti, jonka juhlintaan joka kotitaloudella on oma näkemyksensä. Tapoihin suhtaudutaan intohimolla ja oikeista joulunviettotavoista ollaan valmiita jopa kiistelemään. Kinaamme onko maksalaatikko jouluruoka vai ei ja minä päivänä kuusi kuuluu koristella. Pitääkö kinkun olla joulupöydässä lämmin vai kylmä?

Meille, jotka joulusta jollain tavalla pidämme, uskoisin joulun ultimaattisen olemuksen sisältävän aika samoja asioita – lämpöä ja rakkautta, riemua ja rauhallisuutta. Jos jostain pitää vuodesta toiseen pitää kiinni, niin niistä. Tavat tukekoon tavoitetta parhaansa mukaan ja muuttukoon kun eivät enää kohtaa sitä.

Perinteiden arvoa edelleen kunnioittaen, omaehtoiseen joulunviettoon kannustaen ja lopulta ilon täyteistä joulunaikaa toivottaen,

Arvi