Se on monesti juuri lupausten ehdottomuus ja tavoitteiden älyttömyys, joka nöyryyttää lupaajansa. Sitoudumme testosteronihurmiossa vuodeksi sellaiseen mikä ei ole ollut aiemmin totta edes kahta vuorokautta. Luulemme, että ensi tammikuun päivät eivät houkuttele mässäilemään niin kuin kaikki aiemmat elämän päivät.

Joulun syvin olemus on tietyllä tavalla perinteiden vaikutusalueen ulkopuolella. Se on multa, johon perinnejuuret kasvavat. Perinteet – sauna, ruoka-aika, lahjojen jako – on nostalgiaa, mukavan muiston toistoa. Usein se onnistuu ja tiet menneisyyden muistoihin aurautuvat. Perinne vahvistuu ja tavat juurtuvat syvemmälle sukupolviin. Eikä se lannista, vaikka aina ei onnista. Ensi vuonna on taas uusi joulu.