Halpaa kaljaa ja sian polvea. Sitä Prahasta lähdetään hakemaan. Ja sitä kierrepullaa, jonka sisään survaistaan suklaamössöä ja vaniljajäätelöä. Kierrepulla kädessä katsotaan sitten kun astronomisen kellon viisarit liikkuvat Raatihuoneen tornin kyljessä.

Todellisuus muuttuu mielikuvia nopeammin ja ”Euroopan eurooppalaisimmasta kaupungista” on tullut ajan saatossa – niin, voidaanko sanoa – vähän eurooppalaisempi. Kulissina toimii samat, vuosisatojen saatossa patinoituneet punakatot ja goottiset kirkontornit, mutta kaduilla juokseva tarina alkaa saada tuoreita juonia.

Kaikki puhuvat sujuvaa englantia, drinkkibaarista voi bongata viimeisen päälle kekseliäitä sekoitelmia ja lihakaupan pystypöytään tarjoillaan riiputettua sonnia niin mureana, että piti pohtia missä on viimeksi saanut niin mehevän tenderloinin. Tšekkiläiset viinit pärjäisivät mainiosti jopa Alkon silmänkorkeudella.

Vähän Tukholmaa, vähän Tallinnaa, pilkahduksia New Yorkista ja Neuvostoliitosta.

No, suomalaiselle ei varmaan tarvitse kertoa mitä Prahassa on. Kaupunki lienee jokapojan ja -tytön pitkän viikonloppuloman perikuva.

Itselleni se oli silti hieman yllättävä. Turisteja oli sesongin loppumetreilläkin aivan jäätävästi, mutta siitä huolimatta kaupungissa vallitsi rauhallinen, ystävällinen ja kunnioittava ilmapiiri. Ja kuten totesin – ja päinvastoin, kuin niin monessa turistikeskittymässä – tarjoilut olivat kaikkialla erinomaisia.

Yllättävää oli myös se, että kaikki ei ollutkaan niin halpaa kuin olin antanut itseni ymmärtää. Sian polven varmaan olisi saanut eurolla tai kahdella, mutta hyvästä lihasta sai pulittaa saman minkä Lönnrotinkadulla. Kaljasta jos tykkäisi, olisi sellaisen saanut jopa alle eurolla, mutta samppanja on valitettavasti saman hintaista melkein maassa kuin maassa.

En ole varma onko Praha sellainen kaupunki, jonne itseni on pakko päästä uudelleen. Siitä huolimatta, että kaikki meni pientä rahanvaihtohuijausta lukuun ottamatta paremmin kuin hyvin, ei kaupunki välttämättä jää muistoihin muuten kuin 30-vuotissyntymäpäivän matkakohteena.

Hyvin kevyellä Itä-Euroopan tuntemuksella saattaisin suositella viikonloppulomaa pohtivalle Prahan sijasta ennemmin Krakovaa. Toki tähän hieman puolueellisesti vaikuttaa se, että sinne sijoittuu aika paljon hyviä muistoja viime vuodelta.

No kuitenkin, kuten jok’ikinen Prahassa käyskentelevä turisti kaivaa ”kultaisen kaupungin” kohdatessaan taskustaan kameran, niin tein minäkin.

Jostain syystä mustavalkoisuus kontrastoi perinteikästä Itä-Euroopan katukuvaa juuri sellaisena, kuin sen mielikuvissani näin, joten kiskoin kuvasaaliin rosoisen BW-suotimen läpi.

Ravintolasuositus: La Bottega di Finestra
Baarisuositus: Cash Only Bar
Jazz-baarisuositus: AghaRTA Jazz Centrum
Airbnb-suositus: ”Romantic old town attic”