Surffaaminen. Se on se juttu täällä. Pohdin onko se smoothie bowl vai surffaaminen. Päädyin siihen, että se on surffaaminen. Se on vähän niin kuin saunominen, yhtä iso juttu. Paitsi, että surffaaminen on täällä kaikkien juttu, paikallisten ja turistien.

Siinä missä Mallorcalla myydään koju toisensa perään hihattomia merkkipaitoja tinkihintaan, on balilaiset rantakadut kyllästetty surffilaudoilla, -vaatteilla ja -opettajilla. Jos ihmiset eivät surffaa, he joko puhuvat siitä tai katsovat kun muut surffaavat.

Skoottereihin (ja ihan mihin tahansa kulkupeleihin) on kiinnitetty surffilautatelineitä – kaksi isoa koukkua, joiden päällä lauta lepää – jotta ihmiset pääsevät nopeasti surffaamaan aina kun siltä tuntuu. Siellä ne viipottavat kiharatukat hulmuten tiukoissa trikoopaidoissaan ja värikkäissä uimahousuissaan kohti merta.

Ekologiset surffarit kantavat surffilautansa surffilautapussukoissa kotiin.

Balisää, etenkin nyt sadekauden aikaan, antaa erinomaiset edellytykset surffaamiselle. Välillä voimakkaaksikin yltyvä tuuli luo korkeat aallot, joiden harjoille kokeneet surffarit nopealla käsikauhannalla ensin kiipeävät ja sitten pumppaavalla jalkaliikkeellä alas liukuvat.

Vähemmän harjaantuneet surffarit sulautuvat helposti muiden joukkoon, sillä surffaaminen on pääosin laudan päällä mahallaan makaamista ja oikean aallon odottamista. Välillä korjataan ylipyrähtäneen aallon sotkemat hiukset silmiltä ja jatketaan valppaassa valmiudessa.

Pilvinen sää, joka tänä aikana on enemmän sääntö kuin poikkeus, on odottamisen kannalta hyvä juttu. Merivesi, kuten mikä tahansa vesi, toimii auringonsäteille peilipintana ja heijastaa sen polttavan voiman moninkertaisena taivasta vasten olevaa selkää ja pohkeita kohti.

Surffaaminen on monessa mielessä järkevä liikuntamuoto. Se pistää kehon lihakset monipuolisesti töihin ja kehittää tasapainoa. Se on sosiaalista ja hauskaa sekä jatkuvasti kehittävää – aallot ovat joka päivä asettuneet hieman eri tavoin. Kaiken muun lisäksi se on myös edullista!

Tarvitaan vaan lauta (ja skootteriteline) ja uikkarit. Pitkä, kihara ja nopeasti kuivuva tukka on plussaa. Ja tietysti lentolippu Balille, jos siellä ei satu asumaan. Kansalaisopiston kautta ei ainakaan Rengossa näyttänyt olevan kursseja keväälle.

Ei siis sillä, että olisin itse kiinnostunut.

Olen enemmän kirjanlukijatyyppiä kuin surffaajatyyppiä. Jos saan valita riuhtomisen ja rauhassa istumisen väliltä, valitsen vähemmän kuormittavan vaihtoehdon. Sitä paitsi pystyn helposti mielikuvittelemaan miltä surffaminen käytännössä tuntuu ja pohtimaan, että mitkä olisivat keskeiset asiat laudan päälle nousemisessa ja siellä pysymisessä. Osaan sen siis periaatteessa jo.

Kävinkö edes koittamassa? No en varmasti! Luin kirjaa ja join appelsiinimehua kun Ilona surffasi. Välillä laitoin kirjanmerkin paikoilleen ja pohdin, että onkohan tää juttu niinku smoothie bowl vai surffaaminen.

Arvaa kumman pohkeet paloi.